Päiväuniluksusta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vauva nukahtaa omaan sänkyynsä. Oma aika alkaa än yy tee nyt. Ei niin, että juokset tunnin lenkin ja kotiinpalatessa vaunuissa killittelee pirteänä vauva, joka ei tahdo äidilleen omaa aikaa. En uskonut päivän saapuvan, jolloin oikeasti saisin reilun tunnin ihan vaan olla.

Niin. Siis minun ”vain oleminen” tarkoittaa tällä hetkellä:

  1. Joululahjaksi Kirpun isovanhemmille tehtävää valokuvakirjaa kuluneesta vuodesta. Kirpusta on noin tuhat kuvaa ja niiden sovittaminen sekä karsiminen yksiin kansiin ei ole mikään helppo homma. Teen työtä Shutterfly -sivustolla ja perfektionisti minussa viilaa kirjaa kunnes se on just eikä melkei.
  2. Muutamia graafisia juttuja, esim. ystävän syntymäpäiväkutsun tekoa Indesignilla.
  3. Blogin kirjoittamista.
  4. Siivousta…
  5. Joulun ja muiden tulevien menojen suunnittelua.

Voisin siis ottaa rennomminkin, mutta on silti ihanaa kun saa aivan rauhassa reilun tunnin touhuta näiden asioiden parissa.

Mitä teillä on tapana tehdä päikkäriaikaan?

-sonjaaleksandras

Unikouluttajan terveiset!

Nuku nuku nurmilintu. Hiljaa päätän tuutulaulua ja nostan silmiään hierovan vauvan rinnalta omaan sänkyyn. Tunteet menevät laidasta laitaan. Miksi aloitin tämän, miksi en vain nukuta häntä kuten ennen? Siitä vain kainaloon ja nukkumaan. Ai niin, vauvahan rimpuili ja kietoutui aivan iholle, potki ja tuhisi. Rintaa vaadittiin monta kertaa yössä ja kauemmas siirretty vauva hinautui aina kiinni iholle, kunnes olin mieheni kyljessä kiinni. Jossain vaiheessa siirtäminen omaan sänkyyn ja itsenäisemmille unille on silti tehtävä. Nyt on meidän aikamme. Näin päättyy yksi ihana aikakausi.

Vauva havahtuu sängyssään, katsoo silmiin ja alkaa itkeä. Mitä äiti teet, miksi jään tänne ilman sinua? Pala nousee kurkkuun. Nyt ei enää voi luovuttaa. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päiväunikoulu on siis onnistunut ja Kirppu on siirtynyt nukkumaan toiset päiväunet omaan sänkyyn. Joskus joudun nukuttamaan hänet 40 min jälkeen uudelleen, mutta kaikki sujuu jo melkein itkutta.

Eräänä iltana Kirppu meuhkasi nukkumaan mennessä rinnalla kunnes hän puri minua. Silloin päätin, että aloitamme unikoulun (unikoulutamme Kirpun nukahtamaan itsenäisesti sänkyyn, ilman rintaa) myös illalla. Parina iltana nukutukseen meni noin 40 min. Nosteluja tuli ties kuinka monta, mutta lopulta hän nukahti. Olen oppinut kuuntelemaan Kirpun itkua entistäkin paremmin ja nyt erotan jo unilaulun (vauvan oman huutelun/itkun, jonka väliin ei kannata mennä). Unilaulu on meillä matalaa huutelua, joka ei kuullosta ollenkaan ”pahalta” vaan väsyneeltä marinalta. Kun unilaulu alkaa, kuluu alle minuutti ja Kirppu on nukahtanut. Emme ole pitäneet huudatuskoulua, vaan olemme käyttäneet pehmeitä tapoja.

Nostelussa (pick up put down -tekniikka, Tracy Hogg) vauva nostetaan heti syliin kun itku alkaa. Pidetään vauvaa sylissä niin kauan kunnes hän rauhoittuu, kuitenkin maksimissaan 2 minuuttia, jonka jälkeen lasketaan takaisin sänkyyn. Tätä jatketaan niin kauan kunnes vauva nukahtaa itse sänkyyn. Lähden välillä huoneesta pois, jotta hän voi itse rauhottua eikä aktivoidu minun näkemisestäni. Itkun ollessa voimakasta en lähde pois ollenkaan vaan jatkan nostelua.

Kolmantena nukutusiltana Kirppu jäi tuutulaulun jälkeen sänkyyn ja simahti. Noin vain. Ja nukkui melkein 4 tuntia putkeen. Tilanne oli niin erikoinen, etten saanut itse nukuttua. Ihmettelin vain kuinka ihmeessä vauvani yhtäkkiä onnistui nukahtamaan itsekseen aivan tyytyväisenä. En voinut uskoa tämän onnistuvan näin helposti.

Rinnalle nukuttamisen lopettaminen tuntui aluksi hirveälle. Tajusin, että vauvani todella kasvaa. Nyt illan viimeisestä imetyshetkestä onkin tullut todella tärkeä ja silloin tankataan läheisyyttä.

-sonjaaleksandras