NOLLAUS

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi aloittaa puhtaalta pöydältä? Tekisi mieli leikata hiukset, aloittaa uusi kirja, siivota koko asunto lattiasta kattoon, startata uusi treeniohjelma ja tehdä oman elämän suunnitelmia. Itse käyn vuoden aikana muutaman nollauksen, jolloin olo on jotenkin astetta skarpimpi. Elämän haluaa taas tip-top järjestykseen ja uudet suunnitelmat kytevät. Tämä olo saattaa olla seurausta hieman höllemmästä kesästä, flunssakaudesta tai vain jokseenkin kaoottisesta elämästä. Nollaus on tarpeen, kun ei tiedä enää mihin keskittyisi, peilikuva ei miellytä ja asuntokin näyttää jääneen arjen myllertämäksi.

Nollauksen suurin vihollinen on sairaaksi tuleminen. Flunssa tai vatsatauti on omiaan tappamaan motivaatiota ja lepäämisen ohella on hankalaa pysyä skarppina ja tehokkaana. Usein tämä tapahtuu muutama päivä elämänmuutoksen jälkeen, jolloin motivaatio olisi korkeimmillaan. Juuri kun olet päässyt muutoksen vauhtiin, saat tuttavaltasi pärskäyksen johdosta jumalattoman kurkkukivun ja nollauksen voi vetää hetkeksi vessanpöntöstä. ”Ihan sama, vedän jäätelöä, jätän kämpän sekaisin ja skarppaan sitten ensi viikolla..”

Tunne nollauksesta jää kuitenkin kytemään ja flunssan jälkeen teet kaikkesi uuden elämän toteutumiseen. Värjäät kulmat, käyt kampaajalla, huolehdit ihonhoidosta, treenaat, syöt hyvin, pidät kämpän kunnossa ja teet järkeviä suunnitelmia elämällesi. Tällöin elämä tuntuu aivan mahtavalta. Olet oman elämäsi Karita Tykkä ja hoidat homman maaliin. Miksi tämä ei voisi olla pysyvä olotila?

Vaikka olen jo vuosia sitten muuttanut elämäni paremmaksi, enkä ole suuremmin tipahtanut siitä kelkasta, on joskus tarpeen pieni polkujen suoristus. Täysin suoralla polulla on vaikea kulkea, eikä tarvitsekaan. Välillä unohtaa mikä onkaan tärkeintä, järkevää tai itselle hyväksi. Mutta onneksi nollauksen voi tehdä koska vaan ja ottaa elämänsä taas tarkkailuun. On taito osata skarpata oikeassa kohdassa, eikä antaa elämän vain riuhtoa mennessään. Välillä pitää höllätä ja antaa elämän viedä, mutta pieni pysähtyminen on joskus paikallaan.

Nollaus voi olla vain kalenterin tai muistivihon äärellä istumista. Nollaus voi olla ulkonäköön liittyvää, uutta kampausta, meikkiä tai vaatetta. Nollaus voi olla ruokavalion muutosta tai treeniohjelman päivitystä. Nollaus voi olla lepäämistä. Nollaus voi olla kodin KonMaritusta. Nollaus on juuri sitä mitä itse tarvitset, jotta saat elämän taas tuntumaan mahtavalta.

Juuri nyt taistelen flunssaa vastaan, sillä uudet Herotreenit polttelevat kovasti. Kahden viikon päästä lähdemme rantalomalle, joten pieni hikoilu ei olisi ollut pahitteeksi. Mutta pieni nollaus on paikallaan myös kotona, joten KonMaritus alkakoon!

Muita nollauksen partaalla?

-sonjaaleksandras

MISSÄ MOTIVAATIO?

Tänään heräsin herätyskellooni kello seitsemän. Salikassi oli pakattuna, työvaatteet ja meikit valmiina. Aamutreeni odotti ennen töihin lähtöä. Sammutin kuitenkin herätyskellon ja päätin nukkua vielä tunnin. En jaksa. Tarvitsen unta. Missä motivaatio?

Tällainen salin väliin jättäminen ei tapahdu usein. Lapsen syntymän jälkeen salille lähteminen on ollut suurinta herkkuani, sillä sinne ei milloin tahansa pääse. Nyt kuitenkin tilanne on toinen. Kevään kovaa stressiä on purettu kesän mittaan pikku hiljaa ja tietynlainen armollisuus astunut kuvioihin. Stressi alkoi aiheuttaa ongelmia terveyteen ja hyvinvointiin, joten olikin jo aika hidastaa tahtia.

Onko tämä siis motivaation puutetta vai itsestään huolehtimista?

Olen saattanut katsella Netflixiä blogin kirjoittamisen sijaan. Olen lähtenyt pojan kanssa kävelylle salin sijaan. Olen ostanut maailman helpoimpia ruokia perinteisten kotiruokien sijaan. Olen lähtenyt extempore ystävien kanssa jonnekin, vaikka rikkaruohot rehottaisi pihassa ja lattiat olisi pesemättä. Olen lähtenyt iltaa vasten mökille, vaikka seuraavana aamuna sieltä joutuisikin ajamaan töihin. Olen syönyt jäätelön jos toisenkin, enkä ole käynyt vaa´alla. Olen nauttinut. Olen unohtanut turhat velvoitteet. Olen antanut itseni olla.

Joskus tällainen lööbailu voi jopa lisätä stressiä, jos asiat jäävät hoitamatta. Mutta priorisointi on tärkeää. Ihan kaikkeen ei tarvitse revetä.

Juuri tänä kesänä perhe ja ystävät ovat olleet ykkösenä. Toki perhe on aina siellä ykkösenä, mutta ystävien näkeminen tuntuu olevan nykyään niin kovin vaikeaa. Tänä kesänä olen tehnyt heille aikaa. Extempore näkemisiä ja suunniteltuja reissuja. Vieläkin tosin olisi ystäviä, joiden näkemisestä on jo useampi vuosi. Niille täytyisi kiireesti tehdä jotain. On ystäviä, jotka jäävät pois elämästä väkisinkin, mutta on myös niitä joita et missään nimessä halua unohtaa.

Nyt eletään jo alkusyksyä. Työt alkavat ja elämä muuttuu arkisemmaksi. Vaikka lomalla oli mukavaa, on tämä arkikin aika ihanaa. Nyt palaillaan tavallisiin juttuihin pikku hiljaa, ilman suorituspaineita.

Vielä en osaa sanoa blogin tulevaisuutta. Vaikka kirjoittaminen tuntuukin haasteelliselta ja kirjoitusvälit venahtavat, en ole vielä valmis luovuttamaan. Motivaatio blogia ja treenejä kohtaan palautuu pala palalta. Akkuja on nyt latailtu, mutta tarkoitus ei ole polttaa niitä kuukaudessa pois. Olen tehnyt myös pieniä ratkaisuja treenaamisen saralla, niistä lisää seuraavissa postauksissa.

Saitteko te ladattua akkuja lomalla?

-sonjaaleksandras