ARJEN ONNELLISUUTTA x 4

Mitä tänne oikeastaan kuuluu? Tasapainoisempaa ja parempaa arkea ainakin! Halusin nyt listata mun onnellisuuden kulmakiviä. Toki terveys, perhe ja hyvinvointi yleensä viitoittavat tietä mun onneen, mutta nyt muutamat asiat ovat tuoneet sitä lisäonnea arkeen. Välillä on ihan hyvä muistuttaa asioista, jotka toimivat. Varsinkin silloin, kun elämä potkii. Hyvien asioiden listaaminen voi helpottaa oloa ja muistuttaa kuinka hyvin asiat lopulta ovatkaan. Onnellisuutta voi miettiä monelta kantilta, eikä minkään tarvitse olla täydellistä. Sopivan onnellinen arki tulee sulle tärkeistä asioista sopivassa tasapainossa. 

Arjen sujuvuus

Vihdoinkin musta tuntuu, että arki alkaa sujua. Päiväkoti, työt, treenit, kodin hoitaminen. Kaikki alkaa loksahdella paikoilleen. Osittain olen saanut lisättyä myös ystävien näkemistä aikatauluihin. Vielä siinäkin toki parantamisen varaa. Hyvä arki ja sen saavuttaminen vaatii välillä töitä, mutta juuri nyt se tuntuu soljuvan kivasti eteenpäin. Perheaikaa tuntuu aina välillä olevan liian vähän ja varsinkin sitä ”aikuisten aikaa”. Mutta, onnellisuus tässä hektisessä arjessa on tärkeintä.

Pojan unet

En voisi olla tyytyväisempi tämän hetkiseen nukutustilanteeseen, kuten aiemmassa postauksessa jo iloitsin. Ja vielä kaiken kukkuraksi tämä nukkuu läpi yön lähes poikkeuksetta. Toki flunssa aiheuttaa aina pieniä ongelmia, mutta nukahtaminen onnistuu hienosti. Toisaalta pieni, mutta niin järjettömän iso asia henkiseen hyvinvointiin. Tästä edelliseen postaukseen.

Joulun odotus

Rakastan joulua ja sen odottaminen on aina ollut parasta antia. Glögi, piparit, joulumusiikki. Pikkuhiljaa asia kerrallaan paljastuen kohti joulua. Siinä välissä ehdin viettää omia syntymäpäiviä, Suomen itsenäisyyttä ja toivottavasti nähdä myös paljon ystäviä. Joulun odotus tarkoittaa yhdessä oloa, perhettä, ystäviä, tuoksuja, makuja, lahjoja ja kaikkea ihanaa. Vaikka huolia kertyisi ja stressiäkin, niin nämä asiat tuovat arkeen ihanaa tasapainoa ja jotain pientä luksusta.

Treenien sujuminen

Olen ollut super innoissani kotitreeneistä ja tällä hetkellä päässyt yhdistämään niihin myös salilla käymistä. Se, että pystyn treenaamaan 4-5 kertaa viikossa, tuo mulle onnellisuutta valtavasti. Vaikka olisi vaikea päivä, raskaat jalat ja huono fiilis, tekee treeni siihen täysi käännöksen. Vaikka elämässä olisi raskaita asioita meneillään, vie treenit aina ajatukset hetkeksi pois ja olon kevyemmäksi. Ainahan sitä sanotaan, että se lähteminen on vaikeinta ja niin tosiaan on. Mutta siksi kannattaa ottaa treenikamat töihin, jotta ei voi kaatua välillä sohvalle vaan jatkaa suoraan duunista treeneihin. Tai varaa aikaa ennen töitä treenien tekemiselle. Jos ei salille meneminen onnistu, on kotitreenit aina hyvä vaihtoehto. Siinä lohduttaa sen nopeus ja helppous. Kovaa huhkimista 30 minuuttia ja hyvä olo on taattu. No muss, no fuss. 

Elämä ei nyt juuri isosti potki, vaikka huolia on monenlaisia, suuria ja pieniä. Olotila on kuitenkin sopivan hyvä ja onnellinen. Arkea parhaimmillaan. 

Mitä sulle kuuluu?

-sonjaaleksandras

RAIVONUKUTUKSESTA RAUHAAN

Ilta saapuu. Kello näyttää kahdeksaa ja lapsen nukuttamisen aika tulee. Tiedät jo valmiiksi, että joudut makoilemaan lapsen vierellä mahdollisesti yli tunnin. Et ole ehtinyt syödä töiden jälkeen ja nälkäkin alkaa vaivata. Toive pienestä ”omasta ajasta” jo kolkuttaa ajatuksissa ja toivot, että lukemasi iltasatu on lasta miellyttävä ja vaivuttaa hänet uneliaaksi. Sen sijaan hän tuntuu tietävän suunnitelmasi ja yrittää väkisin pysytellä hereillä. Lukemisen jälkeen yrität näyttää nukkuvalta ja sanot hänelle jo viidettä kertaa, että nyt rakas nukutaan, hyvää yötä. Jos yrität hiipiä liian aikaisin, alkaa järkyttävä itku ja huuto.

Menee puoli tuntia ja edelleen poika yrittää saada parempaa asentoa, höpöttää satunnaisesti ja sanoo että ei nukuta. Toiset puoli tuntia ja sama meno jatkuu, vaan hieman villimpänä. Satunnainen nipistely, lyöminen ja potkiminen alkaa, siis lapsen toimesta. Alat olla todella epätoivoinen ja kaikki epämiellyttävät ajatukset valtaavat äitiaivosi. Alat tuntea huonoa omaatuntoa niistä ajatuksista ja samalla mietit kuinka viet kohta lapsesi varastoon nukkumaan. Ei voi olla totta. Viimeisten ajatusten kohdalla nukahdat itse. Kello on 21:45 ja heräät sängystä ärsyyntyneenä. Melkein kaksi tuntia myöhemmin olet niin kiukkuinen, nälkäinen ja ärsyyntynyt, sillä olit nukahtanut ja menettänyt omaa aikaasi. Katsot omaa nukkuvaa lastasi ja kaikki kamalat ajatukset lentävät ulos ikkunasta. Nukkuva lapsi on niin kaunis ja viaton. Toipuminen raivonukutuksesta alkaa, kunnes saapuu seuraava ilta. 

Tällainen tilanne jatkui meillä aivan järkyttävän pitkään. Sitä ennen poikamme oli nukahtanut itsenäisesti vuoden ikäisestä noin 4 kuukauden ajan. Ja nyt hän on siis 2 vuotta 7 kuukautta. Epätoivo näissä tilanteissa saattoi nousta aivan järkyttäviin mittoihin ja se raivo.. Kun tunnet, että pääsi räjähtää, mutta et voi antaa sen räjähtää omalle lapsellesi. Kun takana on useampi unikoulu ja lopulta pojan siirtyminen meidän makuuhuoneeseen nukkumaan, on epätoivo jo valtava. Mitä muuta me voimme tehdä? 

Omassa sängyssä poika ehti nukkua 8 kuukauden iästä lähes 2 vuoden ikään saakka. Toki yöllä hän saattoi kömpiä meidän viereen. Kun palasin takaisin töihin tammikuussa, en jaksanut enää roikkua pinnasängyn yllä nukuttamassa, vain siksi, että hän heräisi kahden tunnin päästä ensimmäisen kerran. Oli pakko alkaa itsekin nukkua parempia öitä. Päätös oli raskas, mutta lopulta aivan täydellinen. Poika nukahti hienosti meidän sänkyyn ja pääsimme sieltä itse pois nopeasti viettämään omaa aikaa. Kunnes tuli loppukevät ja nämä raivonukutukset alkoivat. Kahden tunnin nukutus vei kaiken oman ajan ja sai meidät todella epätoivoisiksi.

Eräänä iltana nukuttaminen jatkui yli kymmeneen illalla. Olimme mieheni kanssa molemmat yrittäneet, mutta pojalla löi täysin yli. Hän alkoi jopa lyödä ja raivota, ettei halua nukkua. Hän alkoi olla niin väsynyt, että meno vaan yltyi. Mieheni meni lopulta huoneeseen ja sanoi: ”Nyt on nukkuma-aika, äiti ja isä on olkkarissa ja ihan lähellä. Voit odottaa täällä, että tullaan myöhemmin sun viereen. Hyvää yötä.” Ja sinne hän jäi. USKOMATONTA. No epäilys tämän toistumisesta oli suuri. Mutta seuraavana iltana kello kahdeksan mieheni toisti tämän saman. Ei pyyntöä äidistä, ei muttia, ei taistelua. Hän nukahti!! Kello kahdeksan! Edelleen USKOMATONTA.

Nyt tätä on jatkunut jo useamman viikon ja vain kerran hän on ravannut olohuoneen puolella muutaman kerran ennen nukkumista. Joskus hän saattaa olla hereillä jonkin aikaa, mutta höpisee sitten yksikseen rauhallisena ja lopulta nukahtaa. En voi edes käsittää, kuinka täydellistä tämä on. Saamme omaa aikaa yli 2 tuntia illalla, riippuen koska menemme itse nukkumaan. Voin katsella vaikka telkkaria, syödä ajoissa iltapalaa ja nauttia. Stressi on vähentynyt hurjasti ja oma olo on paljon parempi.

Mitä parisuhteeseen tulee, niin pääsemme paljon vähemmällä. Riitoja usein syttyi nukutustilanteissa ja niiden jälkeen kun raivo oli syttynyt. Nyt saamme hyvillä mielin jatkaa iltaa.

Jännintä tässä on se, että tämä ei onnistunut muutama kuukausi sitten, sillä olin kyllä yrittänyt. Nyt aika oli kypsä.

Terveisin levollinen ja rauhallinen äiti.

-sonjaaleksandras