KOTIÄIDIN TUNNUSTUKSIA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevät on pitkällä ja pohdin asioita, tavoitteita, joita haluaisin kesälle asettaa. Suorittaja minussa tekee jo listoja ja ahdistuu siitä, että kesä on lyhyt ja pian on jo elokuun loppu. Tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen. Kenties viimeinen kesä kotona ja toisaalta ensimmäinen kesä, jolloin en ole täysin liimaantunut Kirppuun vaan saan ottaa ehkä astetta rennommin. Tosin taaperon vauhti vaikuttaa sen verran nopealta, että hiki tulee varmasti.

Joku joskus kysyi minulta, että millaista on olla kotona lapsen kanssa. Vastaus ei ole niin yksiselitteinen, se sisältää paljon positiivisia, mutta toisaalta myös negatiivisiakin asioita. Vauvavuosi meni melkolailla sumussa, mutta nyt kun sylivauva on muuttunut reippaaksi taaperoksi, on elämä aika vauhdikasta. En koskaan ajatellut jääväni kotiin hoitovapaalle, ajattelin palaavani töihin heti äitiysloman päätyttyä. Poika, 9kk, joka ei puhunut, kävellyt tai nukkunut öisin, tuntui kuitenkin niin pieneltä päiväkotiin. Tajusin, että en koskaan kadu sitä etten palannut heti töihin, mutta sitä voisin katua, että en olisi nähnyt ensiaskeleita tai kuullut ensimmäisiä sanoja. Kummasti sitä mielipiteet muuttuu, kun saa oman lapsen. Kotiinjääminen ei ollut yksinkertainen päätös, punnittiin raha-asioita ja yleisiä järjestelyitä, mutta lopputulema oli se, että saan viettää vielä muutamia kuukausia poikani kanssa ja päätöstä ei olla toistaiseksi kaduttu.

No millaista se kotonaolo sitten on?

Hoitovapaa antaa hieman aikaa toteuttaa itseään esim. päiväuniaikaan.

Blogi on ollut ja on edelleen hyvin tärkeä. Kehittymisen varaa on, kuten kaikessa tekemisessä yleensä. Blogin kirjoittamisesta on tullut kunnianhimoisempaa ja toisaalta myös haluan olla lojaali lukijoita kohtaan pitämällä tietyn postaustahdin ja laadun postauksissa. Tänä kesänä haluaisin keskittyä kehittymään kirjoittamisessa ja parantaa blogin laatua entistä paremmaksi. Kirjojen lukeminen ja graafisten töiden tekeminen on myös mahdollista kun poika nukkuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotonaolo antaa vapauden harrastaa liikuntaa kun haluaa.

Kirppu rakastaa ulkoilua, joten ulkona liikkuminen on oikeastaan pakollistakin päivittäin. Ulkoilu ei ollut aina itsestäänselvää ennen lapsentuloa, sillä koskaan ei ollut pakko lähteä ulkoilemaan. Olen aina pitänyt raittiissa ilmassa lenkkeilystä, mutta työpäivän jälkeen jalat turpeina on ollut hyvin haastavaa saada itseään niskasta kiinni. Salilla käyminen vaatii edelleen hieman sumplimista hoitajien suhteen, mutta kaikki on mahdollista kunhan yrittää. Nyt loppukeväästä salilla käyminen on ollut vaihtelevampaa aikataulujen takia, mutta kova tsemppi on edelleen ja jokaiselle viikolle on tullut ihan vähintään yksi kerta lihastreeniä. Kotijumppaa tulee varmasti tehtyä enemmän kesällä kun ulkonakin voi treenata. Paluu takaisin alkuvuoden 3-5 salikertaan viikossa on jo hyvällä mallilla.

Aikatauluja ja juoksupäiviä.

Moni ihminen, ilman lapsia, varmasti luulee kotiäitien hengailevan kotona ja lukien lehtiä sohvalla, mutta tämä duuni ei itseasiassa ole kovin helppoa. Ruoanlaitto, siivous, ulkoilu ja yleinen viihdyttäminen saa kyllä päivän bookattua aikalailla täyteen ja aikaa sohvalla hengailuun on ehkä nukkumaanmenon jälkeen, jos silloinkaan. Toki riippuu myös äidistä, kuinka sitä bookkaa päiviinsä tekemistä. Itse en ole oikeastaan antanut itselleni edes lupaa rentoutua. Joskus väsyneinä päivinä (kolmen tunnin yöunien jälkeen) saatan katsella päiväuniaikaan jotakin sarjaa, jos kaikki muu on jo hoidettu. Päivä kuitenkin starttaa aamukuudelta ja päättyy iltayhdeksään. Kuuden jälkeen starttaa melkolailla aikataulutettu päivä, sillä fakta on se, että vaikka kuinka yrittäisin kasvattaa rennoin rantein, tarvitsee lapsi rytmejä ja aikatauluja, jotta koko perhe pysyy järjissään. Joskus aikataulut lipsuvat ja päivät soljuvat hitaammin, toisina taas juostaan paikasta A paikkaan B ja nukkumaanmennessä rojahdetaan sänkyyn huomaten, että istumaan ei ole kerennyt koko päivänä. Onko tämä sitten järkevää olla rentoutumatta? No, tämä sopii ainakin minulle. Jos en tee päivän aikana jotain hyödyllistä (muuta kuin lapsenhoito ja ruuanlaitto/siivous), tulen hulluksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yöhulinoita ja pandapäiviä

Kirppu on edelleen aika huono nukkumaan ja toisinaan sitä herää rinkulat silmien ympärillä. Kolmen tunnin yöunien jälkeen olisi vaikeaa kuvitella itseään töihin asiakkaiden pariin. Työpäivä on kotona edelleen edessä, mutta sitä saa tehdä kaikessa rauhassa ilman varsinaista edustamista. Pandana mennään edelleen melko usein, mutta selviytymiskeinoja on monia näille päiville. Onneksi miehellä on joskus iltaisin vapaata töistä ja isovanhemmat tulevat apuun lähes aina tarvittaessa – jos vain muistaisi aina pyytää.

Mielikuvitusta ja viihdytystä

Taapero vaatii päivän leikeiltä jo vähän enemmän kun vauvana. Joskus sadepäivinä voi olla haastavaa saada päivän tunnit kulumaan ilman tylsistymisraivokohtauksia. Onneksi olen koko vauva-ajan antanut Kirpun touhuta omiaan aina välillä, sillä hänestä on kehittynyt aika hyvä leikkimään itsekseen. Minulle on ollut tärkeää antaa Kirpun kehittää omaa mielikuvitustaan eikä odottaa minulta 24/7 viihdytyskeskusta. Yleensä kuitenkin kun Kirppua väsyttää ja nukkumaan ei päästä vielä moneen tuntiin, on sitä laitettava omat aivot hyrräämään, jotta saa kehitettyä jotain kivaa tekemistä. Saunominen ja vedellä leikkiminen on aina viimeinen oljenkorsi ja sillä keinolla saamme Kirpun silmät loistamaan vaikka kiukkukohtauksen keskellä. Saunassa ei toki viitsi käydä montaa kertaa päivässä. Välillä sitä toivoisi löytävän itsestään tarhatädin mielikuvitusta ja lehmän hermoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruoanlaittoa ja siivousta

Ruokaa täytyy laittaa kokoajan. Ja siitä seuraa siivousta. 4 kertaa päivässä syödään ja joskus lisäksi välipalaa. Nyt onneksi helpottaa, kun Kirppu saa syödä samaa ruokaa, mutta silti tuntuu, että ruokaa täytyy tehdä jatkuvalla syötöllä. Toisaalta itselläkin pysyy ruokavälit hyvinä kun syö samaan aikaan kun poika. Tämäkin on oma valinta, jos ei halua tehdä ruokaa niin pääsee sitä helpommallakin, ostaa vain valmista. Mutta itselle ravinto on hyvin tärkeä asia ja haluan tarjota Kirpulle itsetehtyä ruokaa päivittäin. Taapero osaa myös sotkea ja leikkiessään huone voi muuttua siististä täydelliseksi räjähdykseksi. Tavaroiden paikalleen asettelua aiheutuu siis useita kertoja päivässä, siksi ulkoilu onkin niin mukavaa kun sotkua ei tule.

Lopuksi haastan kaikkia äitejä muistamaan itseään päivittäin ja ainakin viikottain.

Teetkö jotain vain itsellesi, pyhitätkö joitain hetkiä itsesi kehittämiseen tai rentoutumiseen/liikkumiseen/sosiaalisuuteen? Hyvin tärkeänä osana koen sen, että osaa olla joskus vähän itsekäs ja ajatella omaa hyvinvointiaan. Lasten hyvinvointi on tottakai aina edellä, mutta joskus on hyvä miettiä vain itseään, jotta paketti pysyy kasassa. Ajattelen itse olevani pirteämpi, iloisempi ja parempi äiti kun saan treenata ja esimerkiksi kirjoittaa tätä blogia. Ne asiat ovat vain minun ja saan niistä paljon voimaa arkeen.

Näin lähti liikkeelle hieman äitiysteemainen loppuviikko! Sunnuntaina on tärkeä päivä, Äitienpäivä, joten tällä teemalla jatketaan postausten muodossa.

Tässä vielä vanhempia postauksiani äitiyteen liittyen. Kaikki äitiyspostaukset löytyvät Äitiys -kategoriasta ja vauvavuoden juttuja voi lukea kuukausitarinat -kategoriasta.

Raskaan arjen hemmotteluhetkiä

Haastattelu: vauvan uni & imetys

Postaus kiitollisuudesta

Väsynyt, mutta onnellinen

Don’t mess with breastfeeding moms

Häpeällinen äiti

Anna itsellesi armoa

Aurinkoista päivää kaikille!

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

2 vastausta artikkeliin “KOTIÄIDIN TUNNUSTUKSIA”

  1. Voi että, mua hirvittää jo valmiiksi jos meillä menisi ihan valvomiseksi koko seuraava vuosi, oot ihan superihminen kun jaksat olla noin fresh 😀 Innolla kyllä odotan, että poika alkaa vaatia vähän enemmän viihdyttämistä- siis muutakin kuin tissiä. Vaikka onhan hän nyt aivan ihana tuollaisenakin <3 Olin itse 100% varma, että palaan töihin tammikuussa, nyt alan miettiä, että milläköhän ihmeellä voisin olla kotona vielä ensi kesän yli 😀 Rahahan siinä ratkaisee – ei muu…

    • Vauvat on niin erilaisia, että toiset nukkuu alusta saakka hyvin, toiset oppii puolivuotiaana ja toiset (kuten meillä) vaativat vähän enemmän huomiota myös yöllä. Toisaalta, kun esimerkiksi lukee Imetyksen tuen Facebookkia, huomaa, että ei se niin kummallista ole, että vuoden ikäinen vielä heräilee jatkuvalla syötöllä. Pahinta on se, että kun imetystä ei enää esiinny öisin, (yöimetys tuottaa hormoneja, jotka auttavat äitiä jaksamaan) on heräily entistä kamalampaa. En halua maalailla mitään uhkakuvia, mutta olisin ehkä itse kaivannu pientä realitya kun Kirppu oli pieni, että ei se välttämättä mene muutamassa kuukaudessa radikaalisti helpommaksi, tosin päivät ovat helpompia kun toinen ei ole enää niin kiinni. Mutta en mäkään ikinä kuvitellut, että vauvat ei nuku koko yötä vuoden ikäisenä :D.

      Mielipiteet muuttuu todella paljon kun saa ensimmäisen lapsen. Asiat, joita mä ajattelin että teen niin tai näin, ovat täysin päälaellaan ja homma etenee ihan omalla painollaan ja vanhat aatokset ovat lentäneet aikoja sitten ulos ikkunasta :D. Töihinpaluu ehkä suurimpana… Voi olla, että jos meidän Kirppu nukkuisi paremmin ja mulla ei olisi omia työ-/vapaa-ajan -projekteja, olisin jo palannut töihin, mutta toistaiseksi tää vielä onnistuu ja oon kyllä tosi kiitollinen mun miehelle ja isovanhemmille tuesta.

      Ja vielä tosta freesiydestä, en mä aina oo tälläytyneenä :D. Ja joskus todellakin niissä yökkäreissä puolpäivää, kainalot hiessä ja tukka pystyssä :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta