ÄIDIN SYDÄN

Lapsi syntyy. Äidin sydän muljahtaa, eikä mikään ole enää ennallaan. Kuinka voi rakastaa niin, että sattuu? Miksei kukaan kertonut, miltä tämä tuntuu? Vai eikö sitä sanomaa uskonut? Onko äidin sydän muuttanut muotoaan? Sydän, joka ennen sykähteli uudesta rakkaudesta, koki suruja ja ilon tunteita. Sydän, joka läpätti tasaisesti ja antoi rakkautta. Nyt sydän onkin vahvistunut, mutta silti niin hauras. Sydän, joka ponnistaa kurkkuun ja musertuu kun jotain pahaa tapahtuu omalle lapselle. Sydän, joka ei voi vastustaa oman lapsen halaamista. Sydän, joka pamppailee kun saa katsella nukkuvaa lastaan. Sydän, joka hymyilee lapsen hymystä. Sydän, joka itkee jokaista itkua. Sydän, joka ikävöi jokaisena tuntina.

Tämä sydän pamppailee tällä hetkellä kovasti. Päiväkodin aloitus on kovin lähellä, eikä sitä voi enää pitkittää. Oma rakas astuu askeleen eteenpäin ja oppii uusia tapoja. Sydäntä jo pelottaa kyyneleet, jotka päiväkodin portilla valuvat. Sydän jo ahdistuu mahdollisista tapaturmista, kyyneleistä, kiukkukohtauksista, ikävästä ja kaikesta siitä, mistä äiti tulee puuttumaan päivän aikana. Sydän vain haluaisi lähelle, mutta luopumista on harjoiteltava.

 

Vaikka tutustuminen päiväkotiin on mennyt hienosti, on se ikävä silti vastassa. Jännitys kasvaa ja ajatukset pyörivät vain toivon ympärillä, että hoitopäivät sujuisivat hyvin. Uusi lehti on käännetty.

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Yksi vastaus artikkeliin “ÄIDIN SYDÄN”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta