ÄITI JA ISI TULEE KOHTA TAKAISIN…

Voihan surku. Vaikka minulla on ollut jo puoli vuotta aikaa valmistautua matkaan ja erossa oloon, edelleen tuntuu pahalta pakata laukkuja ja jättää pieni, tilanteesta tietämätön, kotiin. En osannut odottaa näitä tunteita ja ajoittaiset pojan eroahdistukseen viittaavat piirteet saavat sydämeni syrjälleen. Vaikka tiedän, että isovanhemmat ovat hänelle superläheisiä ja tärkeitä, en voi olla miettimättä, että kuinka hän pärjää ilman meitä 5 päivää. Mitä hänen pienessä mielessään liikkuu, kun äiti ja isi lähtevät matkalle mistä hän ei vielä ymmärrä. Miksi äiti ja isä lähtevät, eivätkä tulekaan seuraavana päivänä takaisin? Miksi äiti ja isi kuuluu ja näkyy vain puhelimen ruudulla eivätkä tulekaan halaamaan? 

_mg_8483

Kuva: Amanda Aho

Näitä ajatuksia olen käynyt läpi ja aina kuitenkin tsempannut itseni hyvälle mielelle. Onneksi ihanat vanhempamme ovat luoneet vahvan siteen poikaan ja luovat hänelle varmasti turvaa. Vaikka kyseessä on alle viikko ja Kirppu saa olla omassa kotonaan hoidettavana, en tiedä miksi nämä tunteet ovat nousseet näin vahvoiksi. Miksi ikävä alkoi jo nyt, ennen kuin lentokone on edes ilmassa? Miksi ajattelen, etten ansaitsisi matkaa näin pienen lapsen äitinä? Nyt on kuitenkin pakko lopettaa miettiminen ja heittäytyä, toivoa, että osaamme nauttia matkasta kun sinne päästään ja irtautua hetkeksi arjesta. Tärkeää tässä on kuitenkin oma parisuhteemme ja oma aikamme.

Matkaan siis kuitenkin huomenna lähdemme ja emmekä haluaisi jättää näin upeaa voittomatkaa käyttämättä. New York on yksi upeimmista kaupungeista ja saamme hienon mahdollisuuden nauttia siitä kahdestaan mieheni kanssa. Ikävä tulee varmasti, mutta nyt keskitymme tulevasta matkasta nauttimiseen ja yhdessäoloon. Poikamme saa nauttia isovanhempiensa jakamattomasta huomiosta ja toivottavasti ei ikävöi liiaksi.

Oletko matkustanut ilman lapsia ja mitä fiiliksiä se on herättänyt?

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta