MORKKIKSIA VAI ARMOLLISTA ELÄMÄÄ?

Janni Hussi kirjoitti blogiinsa tekstin fitnesskuplasta ja omasta taustastaan syömiseen liittyvien ongelmien varjossa. Tämä tarina tuntuu kovin tutulta nykyään ja moni herää liian myöhään omaan tilanteeseensa. Somemaailma voi olla tasapainoaan hakevalle ihmiselle paha paikka, kun moni kakku näyttää niin kauniilta päältä päin. Totuus voi olla kuitenkin jotain muuta. #elämäonihanaa #vaionkosittenkään? #nautinkoenääollenkaanelämästä?

”Olin ja elin omassa pienessä fitnesskuplassani ja mikään muu ei oikeastaan kiinnostanut. Jos joku yritti takoa minulle järkeä päähän, käännytin tämän samoin tein pois ja tuomitsin hänen olevan huono ihminen jos ei ymmärtänyt minun ”terveellistä fitness-elämääni”. ”

Tämän tarinan päätteeksi Janni kertoo käyneensä ns. pohjalla ja vihdoin tajuaa vääristyneet käsityksensä, pikkuhiljaa. Kisailu jää pois ja keskitytään vain hyvään oloon.

”Rakastan edelleenkin kovaa treeniä ja terveellistä ruokaa, mutta enää se ei määritä elämääni. Voin käydä ulkona syömässä ja jättää treenejä väliin, ilman että koen olevani huono ihminen. Vielä kaksi vuotta sitten se ei ollut mahdollista.”

Mahtavaa, että Janni Hussi on löytänyt oman tasapainonsa ja toivoisin, että moni ei joutuisi käymään ns. pohjalla ennen herätystä… Juuri tuo ajatus, että kun syöminen ei enää määritä elämääsi, voit kokea olevasi terveessä suhteessa ruuan kanssa.

Itse omaan taustan isosta painonpudotuksesta ja sen jälkeisestä tarpeesta kontrolloida syömistä hyvin tarkkaan. Painontarkkailu ja äärimmäinen kalorinlaskenta määritti elämääni pitkään. Sen jälkeen toinen ääripää, jossa liikunta jäi pidemmäksi aikaa pois ja painoa ei edes uskaltanut katsoa muutamaan vuoteen. Nyt vihdoin, äitiydenkin ansiosta, olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äitiys tuo tietynlaisen hyväksynnän itseään kohtaan, armollisuuden ja levollisen mielen. Edelleen saan joskus morkkiksia syömisistä, pahaamieltä missatuista treeneistä ja järkyttäviä karkkihimoja. Normaalia naisen elämää siis, haha! Vaikka moni luulee blogini sisällön takia minun syövän vain terveellisiä, tasapainoisia ja sopusuhtaisia aterioita, terveellisiä herkkuja ja kauniita annoksia. Totuus on kuitenkin se, että blogissa nähty totuus on vain murto-osa arjesta ja aina välillä tulee ylilyöntejä niin herkkujen kuin kolmannen santsilautasen kanssa. Yhtälailla minä kun muutkin normaalit ihmiset syövät joskus paremmin, joskus huonommin. Se on elämää, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Hyvinvointiin pohjautuvaa blogiani ei vain mielestäni palvele karkkikippojen kuvat ja sunnuntairuokamorkkikset. Vaikka niitä ei täällä olekaan, ei tarkoita sitä, ettei niitä joskus nautittaisi. En treenaa kisoihin tai halua itsestäni rasvatonta mimmiä. Fitnesskuplassa elävät ihmiset eivät ole ainoita vaarassa kohdata vääristyneitä ajatuksia ruokaa ja liikuntaa kohtaan. Nykyaikana se tuntuu olevan enemmän normi kuin poikkeus olla vaikeassa suhteessa ruokaan ja liikuntaan. Enkä tarkoita sitä, etteivätkö fitnesskisoihin valmistautuvat ihmiset voisi olla terveessä suhteessa ruuan ja liikunnan kanssa – niitäkin ihmisiä on, joille se on luontaisempaa pysyä tikissä ilman sen suurempia ponnisteluja.

Morkkiksia saa ja kuuluukin tulla joskus ja mikäs parempi motivaattori taas parantaa tapojaan – ainakin hetkeksi kunnes seuraava ylilyönti sattuu. (Kunhan morkkikset eivät aiheuta järkyttäviä rankaisutreenejä tai syömättömyyttä.)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni tasapaino löytyy kun saavuttaa hyvän syömisen ja huonon syömisen kultaisen keskitien. Kun pääasiallinen, noin 80% syömisestä on sitä hyvää ja omalle keholle toimivaa, riittää se usein pitämään kehon kuosissa, niin painon kannalta sekä yleisen hyvinvoinnin kannalta. Huono syöminen on joskus terapeuttista ja mieltähoivaavaa. En sano, että väkisin kannattaa syödä karkkia, jos siitä ei välitä, mutta jokaisella on varmasti ne omat mieliteot, joita kannattaa ajoittain myös kuunnella. Pysyvästä painonpudotuksesta ja hyvinvoinnista puhuttaessa on osattava nauttia herkuista kohtuudella ja jatkettava itselle sopivaa terveellistä ruokavaliota herkkujenkin jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselle sopiva ruokavalio on löydettävä kokeilemalla. Ruokavalio, joka olisi paperilla terveellinen, mutta ei maistu omaan suuhun tai toimi kehollasi, ei luultavastikaan ole pysyvä ratkaisu. Kun ruokavaliosta tulee nautinnollinen, mutta terveellinen, voidaan ajatella sen toimivan pitkällä aikavälillä. Itse hain tasapainoa rahkavillityksen ja maidottomuuden, pastayliannostuksen ja gluteenittoman välillä, mutta nyt oma tie on löytynyt, ainakin luultavasti. Ajoittaiset juustot, ajoittaiset tilkat kahvimaitoa ja suklaanautinnot eivät kuulu maidottomaan ruokavalioon, mutta ovatkin tällä hetkellä sitä 5-20% ruokavaliostani. Gluteeniton en myöskään ole täysin, sillä ajoittain syön pastaa ja ruisleipää sekä pullaa. En halua kieltää itseltäni mitään, sillä silloin syntyy ongelmia. Ainakin minulla… Toisaalta olen myös hyvin kiinnostunut terveellisestä ruuasta ja aidosti nautin enemmän terveellisten ruokien laittamisesta ja syömisestä. Olen yksi harvoista, joka ei syö take-out-ruokaa vaan teen aina mielummin itse herkutkin (tämä joskus aiheuttaa harmaita hiuksia ystävieni ja mieheni puolella, sillä en koskaan ole messissä mäkkiruokailuissa). Mutta karkkia ja jäätelöä voisinkin syödä lavakaupalla.

Täydellisen somemaailman keskellä on joskus vaikea uskoa, että tikissä olevat mimmit vetävät joskus rasvaista pizzaa tai nauttivat leivoksista. Joten…

Joskus on ihan ok…

….hengailla koko päivä yöpaidassa ja haaveilla kokopäivän kestävästä ruokafestistä

….syödä puolikiloa irtokarkkeja

….väsyneenä olla tekemättä kunnon ruokaa ja ostaa valmista

….santsata viisi kertaa lisää hyvää ruokaa

….syödä ihan ruokavalion ulkopuolella

….olla miettimättä ruokaa

….syödä kesäpäivänä vain jätskiä

….ostaa torilla makkaraa ja nauttia siitä

….nauttia whatevermakesyouhappy -ruokaa

Olkaa armollisia itsellenne ja muistakaa, että varmasti jokainen someterveysihminen on ihan tavallinen tyyppi, joka vetää joskus ruokaövereitä ja karkkia.

Hyvinvointiblogit ja muut somekanavat ovat inspiraatiota varten, ei podeta huonoa omaatuntoa omasta muka huonommasta -ruokavaliosta. Aina voi parantaa elämäntapojaan, eikä varmasti kukaan ole täydellinen. Täydellisyyteen kun kukaan ei pysty eikä ole tarvekaan pystyä.

Armollista sunnuntaita kaikille! 

sonjaaleksandras

 

sonjaaleksandras

4 vastausta artikkeliin “MORKKIKSIA VAI ARMOLLISTA ELÄMÄÄ?”

  1. Amen! Kyllä se näin on, että some ja blogit antaa usein hieman vääristyneen kuvan siitä mitä kukin syö, mutta sen tulkinta vaatii ainoastaan medianlukutaitoa. Me kaikki olemme ihmisiä ja joskus voi herkutellakin! Hyvää kevättä ja armollisia herkkuhetkiä 🙂

    • Kyllä, medialukutaito on mielestäni hyvin tärkeä asia ja pitäisihän sitä opettaa jo todella nuorille koulussa. Valitettavan vähän nuoret aikuiset vielä ymmärtävät, että lähdekriittinen pitäisi olla kun netissä seikkailee. Ihania herkkuhetkiä myös sinne! 🙂

  2. Mulle tuli tosta makkarasta mieleen se, kun pitkästä aikaa saa talvella hiihtoreissun jälkeen kuuman munkin tai letun mahaan, tai kesäiltana makkaran sinapin ja ketsupin kanssa. Niille ei valitettavasti vihersmoothiet pärjää vaikka normaalisti vetelenkin niitä mielelläni. Herkut on ihania, enkä halua elää ilman niitä, mutta niistäkin tekee spessua se, että niitä ei vedetä joka päivä. Varmaan ketä tahansa alkais ällöttää makkara seitsemännen päivän jälkeen, mutta jos se tosiaan on se erityinen hetki kesällä niin en keksi mitään mikä ois parempaa.

    • Niimpä, kesäiltana makkara ja vaikka sidukka on parasta! Ei sitä elämässä kuulu kaikelta kieltäytyä, varsinkin jos näistä herkuista nauttii! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta