KUN ON AIKA LOPETTAA

Tiedättekö sen riittämättömyyden tunteen, kun tajuat, että et pysty hoitamaan kaikkea mitä haluaisit? Tai edes niitä välttämättömiä. Kun pyykkikasa alkaa muistuttaa koko vaatekaapin sisältöä, kun ruokakaupassa pää hajoaa valintojen vaikeuteen, kun hoidat vähän sitä ja vähän tota eikä mikään tule valmiiksi? Kun pelkästään jonkin tekemättömän asian miettiminen lamaannuttaa? Olisiko aika hidastaa ja lopettaa ylimääräiset hommat?

Joulukuussa ilmoitin lopettavani bloggaamisen, mutta varsinaista päätöstä asialle ei vielä tullut. Täyden hiljaisuuden aloitin jouluna, sitä sen enempää miettimättä. Blogi vaan tipahti asialistalta ja kaikki muu vyörysi lumipallon lailla sen eteen. Aloitin jatko-opinnot ja työt oli edelleen hoidettava. Perhe tuli tietenkin etusijalla. Luulin epäonnistuneeni bloggaajana, kunnes tajusin, että jälki jota haluan tehdä bloggaajana ei vain ole mahdollista täysipäiväisen työn, koulun sekä perheen ohella. Saati sitten jos haluaisi harrastaa tai elää ja vain hengittää. Edelleen joudun asiaa itselleni selittämään.

Luopuminen siitä rakkaasta luovuuden kanavasta tuntui hirvittävän pahalta. Paikka, jossa sain tehdä juuri sitä mitä itse halusin. Ja jos oikein miettii, niin elämässä harvoin sellaisia paikkoja on. Kun elää perheenä, käy palkkalistoilla töissä ja käy koulua, olet muidenkin ihmisten sekä sääntöjen ympäröimänä.  Toki bloggaaminen pitää sisällään sääntöjä ja kirjoitat ihmisille, mutta luovuus on sinun käsissäsi.

On aika päästää irti lopullisesti tästä ajanjaksosta, jotta voisin paremmin keskittyä olemaan MINÄ. Nyt tärkeimpinä tulevat perhe, työ ja koulu. Ja eihän sitä tiedä innostunko vielä jossain elämäntilanteessa jatkamaan tätä ihanaa harrastusta.

Viimeisestä postauksesta on vierähtänyt jo hurjan kauan aikaa. Nyt kuitenkin jätän jäähyväiseni, kiitän ja kumarran. Suuri kiitos lukijoilleni sekä Fitfashionille.

-sonjaaleksandras

PS. Jos haluatte pysyä matkassa mukana, päivittelen elämää vielä Instagramin puolella @sonjaaleksandras. Blogini siirtyy omalle alustalleni, ainakin reseptipankin ominaisuudessa aluksi. Ilmoitan avauksesta Instassa ja Facebookissa. 

TIRED BUT HAPPY

Lauantaina klo 5:15 herään kännykkäni herätykseen. Silmäni avautuvat ja päänsärky pamahtaa samantien päälle. Pieni poikamme on herännyt 2 jälkeen ja siitä asti noin puoli viiteen hyörinyt sängyssään, meidän sängyssä ja vihdoin taistelun jälkeen nukahtanut. Koko perhe on kääntänyt sata kertaa kylkeään levottomasti. Ei voi olla totta. Taksi saapuu tasan kuudeksi ja matka starttaa kohti Helsinkiä. Ei auta kun vetää vaatteet niskaan ja aloittaa päivä. Bussimatkalla en saa unta vaikka kuinka yritän. Kikattavat nuoret naiset, polttariporukka ja täpötäynnä oleva bussi eivät edesauta nukahtamista. Saavun Helsinkiin 3,5 tunnin päästä. Äkkiä jotain smoothieta ja laittautumaan jonnekin yleiseen vessaan. Puolen tunnin päästä aamu alkaa tuntua jo hyvältä ja korkoineni kopistelen kohti A-lehtiä Kulosaareen. 

Bloggaajatapaaminen siis starttasi lauantaina ja suuri joukko ihania tyyppejä blogien takaa sekä A-lehtien porukkaa saivat heti fiilikseni kattoon ja inspiraation valloilleen. Käytännön asioiden lisäksi pohdittiin bloggaajan ammattimaisuutta ja kuinka jokainen saisi omaa blogiaan vieläkin paremmaksi ja laadukkaammaksi. Lopussa Sara Vanninen tuli kertomaan omasta ammatistaan täyspäiväisenä bloggaajana ja sai varmasti jokaiselle lisäkipinää omaan tekemiseen. Tältä naiselta ei puutu työmoraalia ja innostusta omaan alaan – respect. Ihanan päivästä tekivät myös brunssi- ja kahvihetket, jolloin pääsi tutustumaan muihin Fitfashionin bloggareihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

A-lehdiltä matka jatkui keskustaan, jossa päivä oli lämmin ja ihmisiä viettämässä ravintolapäivää. Lämmin päivä liian vähäisellä vedenjuonnilla oli tehnyt päänsärystä järkyttävän ja olo alkoi painaa. Sushit mukana matkasimme ystäväni luo Espooseen. Olo parani ruuan ja rentoilun jälkeen. Päätimme vielä lähteä käymään ulkona ja matka jatkui takaisin Helsingin keskustaan hieman viihteelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina pitkän kotimatkan jälkeen pääsin halaamaan poikaani ja voi miten ihanalta se tuntuikaan. Ei sitä vieläkään tajua kuinka ikävä voi tulla parissa päivässä ja olo on kaikkein paras kun pääsee oman pikku perheen luo takaisin.

Pitkästä aikaa teki ihan hyvää käydä viihteellä, mutta hetkeksi se nyt piisasikin :D. Viikon huonot yöunet pahenivat lauantai-illan menojen takia, ja väsymys tuntuu edelleen. Mutta, tosiaan eipä sitä usein tapahdu, joten turha surkutella.

Viikonlopun kuvasaldo jäi järkyttävän pieneksi, ehkä se kertoi siitä, että hauskaa oli eikä kameraa muistettu kaivella laukusta montaa kertaa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna viikonlopusta mahtavan tekivät: kiinnostava tapaaminen A-lehdillä, laatuaika ystävän kanssa ja tietenkin pojan rutistus kotiinpalatessa. Inspiroivasta viikonlopusta riittää intoa varmasti pitkälle arkeen.

Nyt olo on väsynyt, mutta onnellinen. 

sonjaaleksandras