JOULUMIELTÄ x 7

Alle viikko jouluun ja enää kolme työpäivää edessä. Ystäväni kysyi, että mitä jouluista sinulla on perinteenä tehdä ennen aattoa. Jäin miettimään asiaa ja tajusin tekeväni paljonkin asioita, joista tulee jouluinen fiilis. Asioita, joista on muotoutunut perinteitä, sitä varsinaisesti miettimättä. Joskus joulukuun kiireet voivat syödä joulufiilistä, mutta tänä vuonna olen jollain tavalla saanut pidettyä hyvän tunnelman ja odotankin joulua todella paljon. Toisaalta tämä joulun odotus on jopa hienompaa kun se varsinainen joulu, sillä se on ohi niin nopeasti. Nyt ajattelinkin listata asioita, joista saa itselleen joulumieltä.

Joulusiivous

Jouluna kuuluu olla siistiä, todella siistiä. Puhdas tuoksu liinavaatteissa, lattioilla ja keittiössä. Kaapeissa järjestys ja turhat tavarat pois. Tänä vuonna olen käynyt läpi jo kaikki kaapit ja heittänyt/lahjoittanut pois turhia tavaroita. Tällä viikolla luuttuan vielä lattiat ja tuuletan matot. Lakanat vaihtuu vielä loppuviikosta ja kevyttä siivousta koko viikon ajan. Vaikka emme olekaan juurikaan kotona jouluna, pidän silti tärkeänä, että kun tänne palaamme, on koti tip-top kunnossa.

Ystävien tapaaminen

Olen tehnyt töitä tässä kuussa sen eteen, että näkisin enemmän ystäviä. Ystävät ja läheiset kuuluvat toki aina elämään, mutta joulua odotellessa sitä haluaa entistä enemmän viettää aikaa läheisten kanssa. Vaikka ollaan oltu sairaana ja osa tapaamisista jouduttu perumaan, on kuukauteen silti mahtunut brunsseja, piparinleivontaa ja illallisia läheisten kera. Parasta!

Mökkeily ja saunominen

Mökkeily ei kuulu meillä pelkästään kesään. Ja vaikka mökistämme tulikin vanhempieni virallinen asunto, on se silti paikka, jossa voi hengähtää ja irtautua arjesta. Rantasauna ja hyvä ruoka ovat omiaan tekemään jouluista fiilistä.

Ruoka

Jouluisin rakastun taas uudelleen ruoanlaittoon ja tykkään kutsua vieraita brunssille, leipomaan tai vaan tehdä kaikkea hyvää perheelle. Toki tänä vuonna arki on ollut kiireistä, enkä ole kokkaillut ihan niin paljon kun yleensä. Mahtui tähän kuukauteen kuitenkin ihania illallisia mökillä, brunsseja ja piparin leivontaa. Tänään on tarkoitus tehdä perinteisesti saaristolaisleipää jouluksi, siitä vasta joulufiilis tulee!

Paketointi, glögi ja joululaulut

Nämä kolme kuuluvat yhteen kuin nenä päähän. Otan aina aikaa sille, että saan rauhassa paketoida, kuunnella joululauluja ja juoda glögiä. Spotifyn parhaat joulubiisit päälle ja pakettinarut esiin!

Joulupuu -keräys

Emme ole koskaan ostaneet pojallemme joululahjoja, vaan olemme vieneet aina yhdelle tai kahdelle lapselle paketin Joulupuu -keräykseen. Alle kolme vuotiaalle pojallemme paketteja tulee jokatapauksessa useampi, joten pyrimme pitämään lahjasaaliin kohtuullisena tällä tavoin. Haluamme tuoda joulun myös niille lapsille, jotka eivät välttämättä saa yhtäkään pakettia. Joulu kuuluu kaikille.

Lapsen ilo

Lapselle tehty ”tontun talo” ja sinne joka yö ilmestyvä yllätys tuo jokaiseen joulukuun aamuun jouluista tunnelmaa. Lapsen iloa ja jännitystä ei voi verrata mihinkään, niin välitöntä se on.

Tänään on ajatuksena tehdä viimeiset jouluiset asiat. Joululeivät, paketointi ja pientä siivousta. Enää neljä yötä jouluun tai oikeastaan kolme, sillä juhlimme jo aatonaattona tänä vuonna. Jännää!

Mikä sinulle tuo jouluisen tunnelman?

-sonjaaleksandras

HUONO OMATUNTO RUOASTA?

Katselin Janni Hussin tubeohjelmaa ja samaistuin erääseen tilanteeseen hyvin. Hän aloitti uuden ruokavalion ja yritti noudattaa sitä kuuliaisesti. Eräänä kiireisenä päivänä ruokailut menivät pyllylleen ja illalla hän vetäisi paketin riisikakkuja ns. ylimääräisenä. Moni ajatteli varmasti, että riisikakut nyt eivät ole mikään iso juttu ja niin Janni ohjelmassaan lopulta toteaakin. Toista olisi syödä vaikka jäätelöpaketti ja karkkipussi keskellä suunniteltua dieettiä. Jostain syystä samaistun tähän tunteeseen suuresti. Saako terveellisen ruoan syömisestä/övereistä tulla huono omatunto? Mistä ylipäätään saa tulla huono omatunto? Vai saako mistään ruokaan liittyvästä kokea morkkista?

Olen tehnyt vuosien ajan töitä saadakseni ruokailuista rentoja ja kiinnostukseni terveelliseen elämään on kasvanut koko ajan. Toki myös moni asia järkeistynyt, enkä enää ikinä laihduttaisi pelkällä salaatilla ja omenilla. Tasapainoa saa hakea kokoajan, mutta monesti huomaan aloittaessani ruokavaliota, että lipsahtelen turhan usein juurikin riisikakuille tai muille terveysherkuille vaikka kylläinen olisinkin. Kymmenen vuotta sitten olin vielä hyvinkin neuroottinen kaikesta ruokaan liittyvästä, mutta tällä hetkellä armollisuutta on itselleen paljon enemmän. Eikä myöskään elämässä ole aikaa miettiä pelkästään itseään.

Toisin, kuin moni muu, herkuttelen näillä terveysjutuilla oikeasti. En enää hae irtokarkkeja kuin ehkä kerran vuodessa ja hesen luukun olen sulkenut jo 15 vuotta sitten. En nauti pizzoista ja hamppareista paitsi itsetehtyinä. En pidä sipseistä tai kermaisista ruoista. Ainoa normiherkuksi luettava taitaa olla suklaa ja satunnaisesti myös jäätelö. Läheiseni tämän tietävät ja joskus houkuttelevat minut karkkikipalle tai jädelle, mutta muuten taidan olla tylsää seuraa mättöruoan suhteen. Päätin sen jo vuosia sitten, että haluan syödä sellaista ruokaa, josta minulle tulee hyvä fiilis. En sellaista, joka maistuu ihan jees ja joka jättää oksettavan olon. Siksi myös lempparini irtokarkit ovat jääneet vähemmälle.  

Eli periaatteessa huonoa omaatuntoa ei pitäisi tulla, sillä herkutteluni ovat melko vähäisiä. Ainoa ongelma taitaa olla iltanapostelu. Illallinen venahtaa usein liian myöhäiseksi ja nälkä kasvaa valtaisaksi. Ruoan jälkeen syön usein vielä riisikakkuja ja hedelmiä. Lopulta kylläisyys on jo ”long-gone” ja sitä vain syö huvin vuoksi. Iltanapostelu taitaa olla monelle tuttua ja siitä voi joskus tulla morkkis, varsinkin jos kierii sänkyyn vatsa pullollaan. Mutta mitä sitten? Seuraavana päivänä palataan takaisin normaaliin.

Kadehdin joskus niitä, joiden tarvitsee vain näyttää salikorttia ja hauis kasvaa. Ne taitavat olla myös niitä, jotka syövät mitä sattuu eikä kiloja vain kerry. Ne samat tyypit syövät töissä suklaata välipalana ja laittavat kermaa kahviinsa. Vai onko niin, että se oli päivän ainut herkku? Tosiasiassa emme tiedä kenenkään syömisistä ja liikkumisista mitään, joten kateellisuus on turhaa. Voihan olla, että he pyöräilevät 20 kilsaa päivässä, treenaavat salilla sekä kotona ja lopettavat syömisen illallisen jälkeen. Ja toki vaikuttaahan liikkumistausta, lapsuus, geenit ja moni muu tähän kehon toimintaan.

En siis aio lopettaa herkuttelua ja minusta on luonnollista joskus potea huonoa omaatuntoa, vaikka ei ehkä tarvitsisi. Morkkikset valitettavasti kuuluvat elämään, sillä aina asiat eivät mene suunnitellusti. Jos olet päättänyt pysyä erossa karkeista ja sorrut, tulee siitä varmasti morkkis. Mutta tärkeintä on jättää se sikseen, sillä dieetti eikä maailma siihen kaadu. Toki suurimmaksi osaksi herkuttelut ovat nykyisin hyvällä omalla tunnolla tehtyjä hetkiä ja niistä todellakin kuuluu nauttia!   *edit*

Lopulta tärkeintä on hyvä olo ja terve keho.

-sonjaaleksandras