ELÄMÄN RISTEYKSISSÄ

Elämässä on hetkiä, kun huomaa, että et odota varsinaisesti mitään. Et koe saavasi suuria haasteita ja odotat, että alkaa tapahtua. Elät tasaista, suhteellisen onnellista arkea. Kun pääset johonkin pisteeseen, jossa kaikki haluamasi asiat ovat saavutettu (ennen eläkeikää) saatat tulla risteykseen. Niihin elämän pieniin tai isoihin hetkiin, kun kaipaa jotain muutosta tai haastetta. Kyse voi olla isoista asioista tai sitten ihan pienistä. Se, että vaihdat työpaikkaa tai opit neulomaan kaulahuivin. Tai ehkä matkustat yksin jonnekin uuteen paikkaan. 

sonjaaleksandras-19

Itse huomaan, tasaisuuden saavutettuani, että nautin siitä hetken, mutta sitten alan miettiä, voisinko jotenkin kehittyä. On aikoja, kun kiroan sitä että kaikki hommat kasaantuu, mutta silloin olen tehokas, onnellinen ja koen saavani haasteita. Kun taas elämä alkaa olla helppoa ja tasaista, huomaan, että etsin jotain uutta. Oli se sitten joku projekti töiden saralla, kodin sisustus- tai siivousprojekti, uuden taidon omaksuminen tai liikunnallinen valmennus. Kun mitään näitä ei ole, saatan velloa sohvalla, enkä tosiaan loppupeleissä nauti siitä. Vaikka inhoan sitä, että on paljon stressiä, inhoan myös sitä ettei stressiä ole…

Jos ihminen ei saa haasteita arjessa kotona, on niitä saatava töissä ja toisinpäin. Tai ainakin koen niin, että onnellisuus ei tule tasaisesta, helposta elämästä. Pitää olla vähän haastetta, jotta helpoista asioista nauttii. Pitää saada vaikeitakin kokemuksia, jotta osaa nauttia niiden lopputuloksesta tai päättymisestä. Jos matkalla ei tapahdu mitään vastoinkäymisiä, ei onnistumiset tunnu miltään.

sonjaaleksandras-18

Kuvat: Amanda Aho

Minusta toisaalta tuntuu, että olen nyt yhdessä risteyksessä. Olen naimisissa, olen äiti, asun omakotitalossa ja meillä on oma auto. Minulla on ystäviä, koulutus, työpaikka ja harrastus. Voisin vaan nauttia ja jatkaa matkaa, mutta huomaan, että haluan lisää haasteita. On se sitten uudet haasteet töissä, toinen lapsi (sitä saa odottaa vielä :D) tai jokin muu juttu. Mikä se on? Sitä en tiedä, mutta jotain tässä varmaan kohta alkaa tapahtua. Vaikka toki pienen pojan kasvattamisessa lienee aina haasteita, mutta en koe senkään nyt tyydyttävän tätä tarvetta. Nyt tekisi ainakin mieli ahmia jotain viisaita kirjoja.

Ja älkäähän käsittäkö väärin, olen todella kiitollinen ja onnellinen, että perheeni on terveenä ja muutenkin asiat hyvin. Mutta saahan silti unelmoida ja toivoa kehitystä?

Onko siellä muita saman ajatuksen kanssa?

-sonjaaleksandras

 

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta