HUONO OMATUNTO RUOASTA?

Katselin Janni Hussin tubeohjelmaa ja samaistuin erääseen tilanteeseen hyvin. Hän aloitti uuden ruokavalion ja yritti noudattaa sitä kuuliaisesti. Eräänä kiireisenä päivänä ruokailut menivät pyllylleen ja illalla hän vetäisi paketin riisikakkuja ns. ylimääräisenä. Moni ajatteli varmasti, että riisikakut nyt eivät ole mikään iso juttu ja niin Janni ohjelmassaan lopulta toteaakin. Toista olisi syödä vaikka jäätelöpaketti ja karkkipussi keskellä suunniteltua dieettiä. Jostain syystä samaistun tähän tunteeseen suuresti. Saako terveellisen ruoan syömisestä/övereistä tulla huono omatunto? Mistä ylipäätään saa tulla huono omatunto? Vai saako mistään ruokaan liittyvästä kokea morkkista?

Olen tehnyt vuosien ajan töitä saadakseni ruokailuista rentoja ja kiinnostukseni terveelliseen elämään on kasvanut koko ajan. Toki myös moni asia järkeistynyt, enkä enää ikinä laihduttaisi pelkällä salaatilla ja omenilla. Tasapainoa saa hakea kokoajan, mutta monesti huomaan aloittaessani ruokavaliota, että lipsahtelen turhan usein juurikin riisikakuille tai muille terveysherkuille vaikka kylläinen olisinkin. Kymmenen vuotta sitten olin vielä hyvinkin neuroottinen kaikesta ruokaan liittyvästä, mutta tällä hetkellä armollisuutta on itselleen paljon enemmän. Eikä myöskään elämässä ole aikaa miettiä pelkästään itseään.

Toisin, kuin moni muu, herkuttelen näillä terveysjutuilla oikeasti. En enää hae irtokarkkeja kuin ehkä kerran vuodessa ja hesen luukun olen sulkenut jo 15 vuotta sitten. En nauti pizzoista ja hamppareista paitsi itsetehtyinä. En pidä sipseistä tai kermaisista ruoista. Ainoa normiherkuksi luettava taitaa olla suklaa ja satunnaisesti myös jäätelö. Läheiseni tämän tietävät ja joskus houkuttelevat minut karkkikipalle tai jädelle, mutta muuten taidan olla tylsää seuraa mättöruoan suhteen. Päätin sen jo vuosia sitten, että haluan syödä sellaista ruokaa, josta minulle tulee hyvä fiilis. En sellaista, joka maistuu ihan jees ja joka jättää oksettavan olon. Siksi myös lempparini irtokarkit ovat jääneet vähemmälle.  

Eli periaatteessa huonoa omaatuntoa ei pitäisi tulla, sillä herkutteluni ovat melko vähäisiä. Ainoa ongelma taitaa olla iltanapostelu. Illallinen venahtaa usein liian myöhäiseksi ja nälkä kasvaa valtaisaksi. Ruoan jälkeen syön usein vielä riisikakkuja ja hedelmiä. Lopulta kylläisyys on jo ”long-gone” ja sitä vain syö huvin vuoksi. Iltanapostelu taitaa olla monelle tuttua ja siitä voi joskus tulla morkkis, varsinkin jos kierii sänkyyn vatsa pullollaan. Mutta mitä sitten? Seuraavana päivänä palataan takaisin normaaliin.

Kadehdin joskus niitä, joiden tarvitsee vain näyttää salikorttia ja hauis kasvaa. Ne taitavat olla myös niitä, jotka syövät mitä sattuu eikä kiloja vain kerry. Ne samat tyypit syövät töissä suklaata välipalana ja laittavat kermaa kahviinsa. Vai onko niin, että se oli päivän ainut herkku? Tosiasiassa emme tiedä kenenkään syömisistä ja liikkumisista mitään, joten kateellisuus on turhaa. Voihan olla, että he pyöräilevät 20 kilsaa päivässä, treenaavat salilla sekä kotona ja lopettavat syömisen illallisen jälkeen. Ja toki vaikuttaahan liikkumistausta, lapsuus, geenit ja moni muu tähän kehon toimintaan.

En siis aio lopettaa herkuttelua ja minusta on luonnollista joskus potea huonoa omaatuntoa, vaikka ei ehkä tarvitsisi. Morkkikset valitettavasti kuuluvat elämään, sillä aina asiat eivät mene suunnitellusti. Jos olet päättänyt pysyä erossa karkeista ja sorrut, tulee siitä varmasti morkkis. Mutta tärkeintä on jättää se sikseen, sillä dieetti eikä maailma siihen kaadu. Toki suurimmaksi osaksi herkuttelut ovat nykyisin hyvällä omalla tunnolla tehtyjä hetkiä ja niistä todellakin kuuluu nauttia!   *edit*

Lopulta tärkeintä on hyvä olo ja terve keho.

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

10 vastausta artikkeliin “HUONO OMATUNTO RUOASTA?”

  1. Syömisestä ei saa koskaan tulla huono omatunto. Ihan sama, mitä on syönyt ja miten paljon. Ei, vaikka olisi syönyt sen pussin karkkia tai paketillisen jäätelöä, riisikakuista tai leivästä nyt puhumattakaan. Ensinnäkin ruokavalion ei pitäisi koskaan olla sellainen, että mikään ruoka tai ravintoaine on täysin kiellettyä*, saati yksittäisenä (herkku)hetkenä jotenkin luvatonta edes suuressa määrin. Toisekseen, jos syystä tai toisesta jonain päivänä tulee syötyä hölmösti, asialla ei ole pitkällä aikavälillä sen enempää väliä kuin sillä kuuluisalla hyttysen pissalla valtameressä. Asia todetaan, mietitään siihen johtaneet syyt, tehdään tarvittavat päätelmät ja toimenpiteet, millä kyseisiä syitä jatkossa mahdollisimman usein pystyisi välittämään, ja jatketaan elämää ihan niin kuin ennenkin. Tätä kutsutaan normaaliksi/terveeksi suhtautumiseksi ruokaan ja syömiseen. Asia on jossain määrin toinen silloin, kun puhutaan syömishäiriöisistä, jotka vasta opettelevat tervettä/normaalia asennetta ruokaan, mutta heilläkin tähtäimessä tulee olla tilanne, jossa mikään syöminen ei aiheuta huonoa omaatuntoa.

    *siltä varalta, että joku tähän tarttuu, niin allergiat ja todetut muut yliherkkyydet poislukien tietysti

    • Olen samaa mieltä ja kävinkin hieman korjaamassa tekstiä, sillä en ehkä saanut pointtiani kunnolla kerrottua 😉 Omaan taustan 25 kilon painonpudotuksesta ja lopulta olin syömishäiriön rajoilla. Siitä on jo 10 vuotta aikaa, mutta edelleen tietyt asiat kummittelevat. Tämä Janni Hussin kokemus tekstissä mukana siksi, että hän on tavallinen urheilijataustainen terve nainen (aina pysynyt hoikkana) ja hänkin saattaa potea huonoa omaatuntoa ihan turhaan. Uskon ja tiedän, että on paljon naisia ja miehiäkin, jotka kokevat morkkiksia vaikka ei tarvitsisikaan. Oli sitten kyseessä syömishäiriötausta tai ihan tavallinen nuoruus/lapsuus.

      Kiitos kommentistasi, asiaa puhut. Toivon että kaikki oppisivat tasapainoiseen syömiseen ja elämään, mutta monella on varmasti siihen vielä matkaa. Vaikka itse koen jo olevani melko hyvässä balanssissa, enkä kiellä itseltäni mitään edes dieetillä, on minulla vieläkin joskus morkkiksia, mutta niistä selvitään jo stressaamatta. 🙂

  2. Itse en ymmärrä lainkaan, miten ruokailusta voi saada noin hankalaa?😂😃 Vai kuulunko noihin onnekkaisiin,joista mainitsit, en tiedä. Terveellinen ruoka on kaiken perusta, mutta kyllä minä herkuttelen, ja aina kun siltä tuntuu. Rehellisyyden nimissä ei olisi liiemmin edes aikaa ajatella noin paljon ruokaa saati saada siitä huonoa omaatuntoa! Ja ei, en ole ylipainoinen, vaan ehkä mieluummin siellä alakantissa ja lihasta löytyy, sillä jo työ on fyysistä,muut urheilut siihenpäälle.
    Ajattelen asiaa myös niin,etten missään nimessä halua kuolinvuoteella ajatella,että voi kun en olisi ollut jatkuvalla dieetillä. Enkä myöskään toisinpän,että kumpa olisin ollut paremmassa kunnossa,niin olisin jaksanut tehdä ja mennä mielen mukaan.
    Ehkä se tasapaino pitää vaan jokaisen löytää, niin ei tarvii jatkuvasti miettiä dieettejä ja suupaloja ja osaa ottaa ilon irti ihan ilman huonoa omaatuntoa. Olkoon ne omat herkut sitten riisikakkuja tai nameja.😉

    • Olen samaa mieltä ja edelliseen kommenttiin vastasinkin jo vähän ajatuksiani aiheesta. En todellakaan ajattele näitä asioita päivittäin, mutta blogissa nostan näitä aiheita aina välillä. Tärkeintä mulle on terveys, oma ja perheen hyvinvointi. Siihen ei liity mitenkään nämä asiat ja lähinnä toin keskustelua siitä, miten moni kuitenkin potee joskus morkkiksia ihan hölmöistä asioista, kuten riisikakuista. Eikä niistä herkuistakaan kannattaisi huolta kantaa, sillä tosiaan kuolinvuoteella ne jutut ovat arvoasemassa pohjimmaisina. Tunnen paljon ihmisiä, jotka maanantaina kokevat turvotusta ja morkkista viikonlopun syömisistä, mutta tosiaan tärkeintä on se, ettei siihen jää vellomaan. Valitettavasti maailmassa on paljon ihmisiä joilla on ongelmia ruoan suhteen monellakin tavalla.

      Musta on hienoa, että on myös paljon niitä jotka ei koskaan mieti ruokaa tai pode morkkista. Ja jos voi herkutella koska vaan ilman jojoilua, vielä parempi! Kiitos kommentista ja toivottavasti tosiaan ollaan kaikki joskus siinä tasapainossa, ettei tarvitse potea mitään morkkiksia 😀

  3. Hmm…ne ”terveelliset” riisikakut. Riisiruoista juuri riisikakuissa on arseenia eniten, ja moni mieltää ne oikeasti terveelliseksi. Toki voivat olla osa terveellistä ruokavaliota, mutta ne jotka syövät niitä päivittäin ja usean kerran…on karua kuinka terveellistä varjostaa suurten arseenipitoisuuksien lykkääminen kehoon…eikä pitkällä juoksulla ole mikään ihan kevyt aine… 🙁

    • Jep tiedetään, enkä pojallekaan näitä ”herkkuja” anna kuin kerran kuussa jos hän niitä haluaa 😀 Arseeniahan riisikakut sisältää ja lähinnä tarkoitin että verrattuna moneen muuhun ne lasketaan terveellisiksi. Itse rakastan näitä rapeita kakkusia, mutta tiedän että näissäkin kohtuus on kultaa! Itse kärsin kovista vatsakivuista jos syön näkkäriä/ruisleipää, joten nämä ovat korvanneet muita leipäsiä.. Ja niinhän monia ruokia verhotaan terveelliseen viittaan vaikka sisältö on jotain muuta, kohtuus on kuitenkin kaikki kaikessa 🙂

    • Totta – intuitiivinen ja rento, siinä todellakin yksi goal! Ilman ruokaövereitä siihen varmasti päästäisiin 😀 Kiitos kommentistasi 😉

  4. Täytyy myöntää, että mielestäni tekstistäsi paistaa aika voimakas sekä kieroutunut ajatus ruokailusta. Ehkä ajattelen näin siksi, että kasvoin kuunnellen negatiivisia ajatuksia ruokailusta ja sen jälkeen olen itse kamppaillut näiden asioiden kanssa vuosia. Vasta poikaystäväni myötä olen tajunnut, että jotkut eivät ajattele ruokaa lainkaan ja että ehkä se ei ole tärkeää jos elää perusterveellisesti ja voi hyvin. Mielestäni on tärkeää ymmärtää millainen vaikutus terveyteen on, jos elää jatkuvasti esimerkiksi rasvaisella ruoalla. Mutta miksi ei kuitenkin voisi käydä karkkikipolla silloin tällöin, jos se houkuttaa?

    • Kiitos kommentistasi ja olen samaa mieltä kuin sinä, että todellakin saa käydä karkkikipolla jne. Siksi kirjoitinkin loppuun että aion jatkaa herkuttelua. Pointti tässä postauksessa oli pohtia sitä, saako huonoa omaatuntoa tulla ja miksi niitä tunteita kokee. Olen jutellut monien ihmisten kanssa asiasta ja tosiaan on paljon niitä jotka eivät ajattele ruokaa juuri ollenkaan, mutta vielä enemmän on niitä jotka herkuttelevat mielestään liikaa ja kokevat siitä huonoa omaatuntoa. Ja vaikka itse en kovin usein perinteisillä jutuilla herkuttelekaan, saatan silti vetää överit terveellisistä jutuista. Itse koen jo päässeeni melko tavalliseen tapaan ajatella ruokaa ja herkuttelua. Kaikki kokevat kuitenkin asiat eri tavoin ja tämänkin tekstin voi käsitellä eri tavoin.

      Itse haluan nauttia elämästä ja herkuistakin, joten toki olisi mahtavaa jos ei koskaan potisi huonoa omaatuntoa. Vaikka lähipiirissäni on paljon ihan tavallisia, hyvän itsetunnon ja ruokaa kohtaan terveen suhtautumisen omaavia ihmisiä, sanovat hekin joskus kokevan morkkiksen tunteita. Ehkä siitä puhuminen tekee siitä voimakkaamman tunteen, vai mitä mieltä olet? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta