Imetys – tuttitissit vai lisämaito?

Imetys tuntuu olevan (kuten kaikki äitiyteen liittyvä) herkkä ja monia mielipiteitä tuottava aihealue. Varmasti suurin osa äideistä haluaa tarjota lapselleen rintamaitoa, sillä sen edut ovat suuret. Olen silti kuullut äideistä, jotka eivät jostain syystä halua imettää. Kolmas ryhmä on äitejä, jotka eivät voi terveydellisistä syistä imettää tai se on ollut jostain syystä mahdotonta vauvan syntymästä lähtien.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse olen imetyksen kannalla ja toivon pystyväni täysimettämään ainakin 4 kuukauteen saakka. Sen jälkeen kiinteiden ohella pidempään. Meillä Kirppu pääsi ihokontaktiin heti synnytyksen jälkeen (joka ei aina ole mahdollista) ja imetys alkoi samantien. Pidin Kirppua koko sairaala-ajan vierihoidossa, pelkässä vaipassa yöpaitani sisällä. Imetys oli tuskaa ensimmäisen viikon. Jokainen imetys tuntui kuin santapaperilla olisi hieronut nännit rikki (tosin santapaperi ei olisi niin suloinen kuin oma lapsi). Sairaalassa sain opastusta parin päivän jälkeen, jolloin alun vääristä imuotteista päästiin eroon ja asia helpottui hieman. Kotona ensimmäinen viikko oli opettelua ja bepanthenia sai olla laittamassa joka välissä rintoihin. Nyt asiaa muistelee helpostuksesta huokaisten. Imuote on hyvä ja homma sujuu jo hyvin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa vauva nukkuu ja syö, eikä varsinaisia kitinäpäiviä vielä ole. 2 viikon jälkeen kuvioihin tulevat vatsavaivat ja tiheän imun kaudet. Meillä ensimmäinen tiheän imun kausi tuli viikolla 3 ja se kesti muutaman päivän. Vauva siis halusi olla rinnalla 24/7 ja huusi lähes aina imetysten välit. Nämä päivät olivat rankkoja. En tiennyt mikä vauvaa vaivaa ja tuntui siltä, että maitoa ei tule riittävästi. Tiheän imun jälkeen aamulla herätessä huomasin, että rintavarustukseni oli kasvanut ja tuntui kuin kaksi meloonia olisi tulleet rintojeni tilalle. Vauva oli tosiaan tilannut lisää maitoa vastaamaan hänen tarpeitaan. Tämän jälkeen tilanne on rauhoittunut lukuunottamatta satunnaisia vatsavaivoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirpun kasvua on seurattu jo raskausaikana tiivisti, sillä puolivälissä raskautta paino ei noussut käyrillä vaan melko alakanttiin. Tämän takia lopulta synnytys käynnistettiin. Kasvun seuraaminen jatkui synnytyksen jälkeenkin, sillä paino piti saada yli kolmen kilon. Nyt olemme käyneet joka viikko punnituksessa ja toivomme, että seuranta loppuisi pian, lähinnä sen tuoman stressin takia. Neuvolassa seurataan tarkasti kasvukäyriä ja tuntuukin, että meidän Kirppu ei ole koskaan ollut normikäyrillä. Pituutta tulee hurjaa vauhtia, mutta paino ei pysy perässä. Viimeksi meille ehdotettiin lisämaidon antamista. Itse kuitenkin koemme, että Kirpun ollessa tyytyväinen ei ole syytä antaa lisämaitoa. Painoa on kuitenkin tullut alle kuukaudessa 800g, mikä on hyvä määrä. Hän nyt vain on hoikka poika. Oma tunne vauvan hyvinvoinnista painaa kuitenkin enemmän kuin käyrien tuoma ”totuus”.

Imetysohjeet ja neuvot ovat muuttuneet vuosikymmenten myötä hurjasti ja tuntuu, että vanhempi sukupolvi on hyvin herkästi antamassa lisämaitoa. Sairaalassa osa hoitajista oli jatkuvasti antamassa lisämaitoa ja osa luotti vierihoitoon ja äidin rintamaitoon. Myös oma äitini ja monen muun ystäväni äidit olisivat aina antamassa ”tuttelia”. Sain myös usein kuulla olevani tuttina vauvalle (ihmekös meidän poika ei oikeaa tuttia huolinut). Kysyin äidiltäni, että miksi näin. Heille ei oltu puhuttu esim. tiheän imun kausista (joka auttaa tasapainottamaan maidontuotantoa vauvan tarpeiden mukaisesti). Tällöin kun vauva oli levoton ja halusi roikkua rinnalla, annettiin lisämaitoa helpottamaan arkea. Tämä on toisaalta järkeenkäypää (jotta äiti saisi levätä), mutta maito olikin loppunut 3 kuukauden kohdalla. En tiedä olisiko syy ollut lisämaito, mutta tätä voidaan epäillä.

Kysyin Porin Imetystukiryhmän Facebook -sivuilla, että mitkä ovat ryhmän äitien mielestä tärkeimpiä asioita imetyksen onnistumisen kannalta. Tällaisia vastauksia sain:

  • Luottamus omiin rintoihin ja vauvaan = imetysluottamus
  • Vauvan tahtinen imetys
  • Ihokontakti
  • ”Unohtaa kellon tuijottamisen, suorittamisen ja antaa vastasyntyneen olla rinnalla 24/7, jos tämä haluaa siinä tauotta olla.”
  • ”Imetysluottamusta omaan kehoon ja vauvaan sekä tieto siitä, mistä voi hakea apua ongelmiin, joita jossain määrin varmasti tulee.”
  • ”Ensimmäisinä päivinä vauva pärjää niin pienellä määrällä maitoa, että äidiltä tulevat ”tipat” riittää, vaikka maito ei oo vielä kunnolla noussut. Eli siihen vois äidit koittaa luottaa, vaikka lisämaitoo tunnutaan tyrkyttävän sairaalassa aika nopeesti ihan ympäri maan sen sijaan että rohkaistaisi just ihokontaktiin yms.”
  • ”Luota itseesi ja liika kireys pois! Nauti vauvasta ja usko siihen että sinä pystyt ja onnistut. Esikoiseni kohdalla tein kaikkeni onnistuakseni. Välillä tuntui että ihan oikeasti nännit irtoaa kun koko rinnanpää oli verillä mutta sitkeällä opettelulla päästiin lopulta suht pitkälle. Ei kannata siis heti ensimmäisen ongelman ilmettyä lopettaa!”
  • ”Mä olisin itse kaivannut ihan ensimmäisestä imetyksestä lähtien kunnon ohjausta. Seuraavalla kerralla aion apua pyytää heti! Tällä ekalla kerralla en sitä osannut pyytää ja ekat päivät oli siksi kamalia 😕 onneksi neljäntenä sairaalapäivänä minua tuli ohjaamaan aivan ihana lastenhoitaja, jonka kanssa saatiin homma toimimaan. Pointti tässä oli siis se, että pyydä ohjausta!”
  • ”Imetysluottamus, ihokontakti, vauvantahtisuus, LAPSIVUODEAIKA ensimmäiset 6 viikkoa ovat tärkeitä imetyksen onnistumisen kannalta.”
  • ”Tuttia ja tuttipulloa olisi hyvä alkuun välttää. Samoin lisämaitoja, jos tälle ei ole lääketieteellistä syytä.”
  • ”Puoliso/sukulaiset/ystävät hoitamaan kaiken muun, jotta äiti ja vauva saavat rauhassa pesiä ja tutustua toisiinsa.”
  • ”Kannattaa myös liittyä Imetyksen tuki ry:n fb-ryhmään tai ainakin tallentaan imetystukipuhelimen numeron puhelimeen. Imetystukiryhmät auttavat ja tukevat myös.”

Itse myös suosittelen tutustumaan Imetyksen Tuki ry:n toimintaan ja nettisivuihin, joista löytyy hurjasti tietoa siitä kiinnostuneille. Kannattaa lueskella jo ennen vauvan syntymää, jotta tietää asiasta jo valmiiksi hieman. Voi välttyä muutamilta stressinaiheilta ennenaikaisesti ;).

Tämän tekstin pointti ei ole se, että joku tuntisi huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole pystynyt imettämään tai että on antanut lisämaitoa, sillä niin mekin teimme muutamaan otteeseen alussa. Tilanteita on monia eikä mikään ole yksiselitteistä.

Imetyksessä huippua on se, että se on ilmaista ja välttyy pullosirkukselta. Toisinaan turhauttaa kun vauvaa haluaa sinut vain tutiksi, mutta jos se auttaa tuottamaan sopivan määrän maitoa ja rauhoittaa lapsen, teen sen. Ei tämä vaihe kuitenkaan voi kauaa kestää. 🙂

Happy breastfeeding!

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

0 vastausta artikkeliin “Imetys – tuttitissit vai lisämaito?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta