HELPOMPAA OLLA TÖISSÄ KUIN KOTONA?

Sitä ajattelisi, että kotiäitiys on aika lunkkia. Kotona rentoa oleskelua ja lasten kanssa leikkimistä. Välillä hieman kokkailua ja siivousta. Toisinaan pitkiä päiväunia ja leikkipuistossa istumista. Ilman meikkiä verkkareissa heilumista. Mutta, totuus on kuitenkin se, että helppous riippuu hyvin pitkälti ihmisestä. Enkä kyllä usko ketään, jonka mielestä kotiäitiys on iisiä. Onko töissä helpompaa kuin kotona? Mikä on henkisesti helpompaa, kotiäitiys vai töissä käyminen? 

_MG_8391

Jos olet kuin minä, tykkäät todella siististä kodista, itsetehdystä ruoasta, bloggaamisesta ja projekteista, voi kotona olo olla joskus vaikeaa. Kotiäitiys saattaa tällaiselle kontrollifriikille aiheuttaa myös silloin tällöin levottomuutta ja siksi aloitatkin useita lisähommia. Kotona, kaikesta yrityksestä huolimatta, et saa haasteen tunnetta, vaikka kuinka yrittäisit taistella lastasi päiväunille. Kotona myös siivoaminen on jatkuvaa, eikä riittävän puhdasta tunnu tulevan. Joudut organisoimaan kaupassa käymiset, siivoamiset, kokkaamiset, pihahommat, pyykkäämiset ja lukuisat muut hommat. Okei, saat toisinaan nukkua pidempään, jos lapsesi niin tekee. Saat myös hengata meikittä ja rennosti pukeutuneena, mutta johtuuko se vain ajanpuutteesta? Kaikkien hommien lisäksi haluat olla hyvä äiti ja viettää paljon aikaa lapsesi kanssa. Haluat keksiä puuhattavaa, jotta seinät eivät kaadu päällenne. Iloinen äiti, iloinen lapsi? Pitää täysin paikkaansa. Jos olet stressaantunut, peilaa se suoraan lapseesi. Joten hymyile, äläkä hermoile – onko se aina helppoa? Ei… Kotiäitiys on täyspäiväinen työ, mutta saatko siitä samanlaista kohtelua tai palkkaa? Nope…

_MG_8443-2

Töissä tunnet saavasi aikaan asioita, saat haasteita ja pääset niiden yli. Saat työtehtävän ja viet sen loppuun. Asiat hoituvat ja tunnet olevasi tehokas. Kotiin palatessa voit antaa jakamattoman huomion lapseesi ja olet henkisesti virtaa täynnä erilaisille leikeille ja touhuille. Töissä käyminen tuntuu mukavalta vaihtelulta ja rakastat ihmiskontakteja. Kotona toki hommia riittää, mutta ehkä energiaa on enemmän kun tiedät, ettei niitä tarvitse tehdä koko päivää. Pyykkikasat ehkä kasaantuu ja ruokaakin pitäisi aina olla tekemässä, mutta stressaako se ihan yhtä paljon?

Tällä hetkellä töihin paluu tuntuu ihanalta. Vaikka töissä olisikin joskus raskasta, saan siitä paljon kicksejä. Kotiäitiys antaa myös paljon, en sitä sano, mutta työ on osa minua. Siksi varmasti aloitinkin bloggaamisen, jotta voin toteuttaa itseäni myös äitiyslomalla. Tällä hetkellä teen lyhyempää viikkoa, joten varsinaista stressiä ei ole ehtinyt syntyä aikatauluista. Isovanhemmat hoitavat poikaa, joten siitäkään ei ole vielä huolta. Joten tilanne on ideaali, mutta silti uskaltaisin sanoa, että minulle töissä käyminen on helpompaa. Töissä saan myös tehdä töitä rauhassa, keskittyä saa vain ja ainoastaan asiaan. Kotona saatoin pyykätä toisella kädellä, laittaa ruokaa toisella ja hytkyttää itkevää lasta rintarepussa, näin kärjistettynä.

_MG_8483

Kuvat: Amanda Aho

En siis voi sanoa, että esimerkiksi joku kolmen lapsen yksinhuoltaja kokisi töissä käymisen helpommaksi kuin kotona olon, kaiken organisoinnin takia. Tai esimerkiksi joku ison firman toimari voi kokea kotona olon super helpoksi. Riippuu tietysti myös siitä kuinka tärkeää työ on hänelle. Loppujen lopuksi kysymys on hyvinvoinnista. Voitko paremmin käydessäsi töissä vai kotiäitinä? Kumpi rooli sopii sinulle paremmin?

En vaihtaisi aikaani kotona mistään hinnasta, mutta nyt oli hyvä aika palata työelämään. Minulle oli tärkeää nähdä ensiaskeleet, kuunnella ensimmäiset sanat ja olla mukana seuraamassa kasvua vauvasta taaperoksi. Ja siitä olenkin todella kiitollinen.

Tällä hetkellä haluan edelleen pitää kiinni bloggaamisesta ja yritänkin ajoittaa kirjoittamista vapaapäiviin, iltoihin ja päikkäriaikoihin. Vaikka tekemistä on paljon perheen, töiden, kodin, treenien, ruoanlaiton ja bloggaamisen kanssa, olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Juuri nyt minusta töissä käyminen on jollain tapaa henkisesti helpompaa kuin kotiäitiys. Tulevaisuus sitten näyttää minne suuntaan tämä tyytyväisyys menee.

Kirjoitettuani tätä postausta, törmäsin tähän uutiseen: Kotiäiditkö eivät tee töitä? – kuulostaako tutulta?

-sonjaaleksandras

TOINEN LAPSI?

Koska teille tulee toinen lapsi? Joko pieni sisarus on tilattu? Haluaisitko tytön vai pojan toiseksi lapseksi? Joko yritätte toista? Muun muassa näihin kysymyksiin olen saanut vastata, jo melko nopeasti esikoisen synnyttyä. Ensinnäkin kysymys on todella henkilökohtainen, eikä kysyjät välttämättä tiedä taustaamme. Mitä jos meillä olisi keskenmeno takana tai kovaa yritystä tuloksetta?

Vaikka itselleni aihealue ei aiheuta mitään paniikkia, olisi joskus mukavaa olla vastaamatta ihmisten tiedusteluihin. Totuus on kuitenkin se, että lapsemme on vasta 1v 9kk. Ja toiseksi, me emme ole vielä halunneet toista. Onko se väärin?

faceraskaus

Olen kuullut monen suusta, että lapsella pitää olla sisaruksia. Muutenhan heistä tulee itsekkäitä, lellittyjä ja yksinäisiä. Ainoa lapsi ei opi jakamaan, olemaan kärsivällinen tai ajattelemaan muita. Niinkö se tosiaan on? No, itse uskon siihen, että lellityksi tulee jos vanhemmat lellii. Itsekkääksi tulee, jos vanhemmat antavat kaiken periksi. Yksinäiseksi tulee, jos lasta ei viedä muiden ihmisten keskuuteen. Kärsimättömäksi tulee, jos kaikki annetaan heti. Ajattelemattomaksi tulee, jos vanhemmat käyttäytyvät ajattelemattomasti. Eiköhän kasvatusvastuu ole vanhemmilla eikä sisaruksilla? 

Entä sitten kun olemme vanhoja? Lapset ja heidän lapset tuovat elämään iloa. Mitä jos ainoa lapsi onkin etäinen tai muuttaa kauas? Mitä jos hän ei haluakaan jälkikasvua? No se on ajatus, johon täytyy vain tottua. Vaikka hankkisit 10 lasta niin et voi tietää hankkivatko he jälkikasvua tai asuvatko he lähellä sinua. Et voi tietää ovatko he sinun apunasi ollenkaan kun olet vanhus. Elämä on arvaamatonta ja siihen ei voi vaikuttaa. Toki ajatuksena vanhuus tuntuu ihanammalta kun lähellä on paljon porukkaa. Mutta voihan niitä läheisiä muutenkin olla.

Mites se raskausaika? Toisen lapsen hankinta ei välttämättä houkuta, kun tietää millaisia riskejä raskaus tuo elämään. Puolen vuoden oksentaminen, laskimotukos, lapsen terveyteen liittyvät asiat ja jatkuva ultrassa juokseminen ei houkuta tällä hetkellä ollenkaan. Toki raskaudet ovat erilaisia ja voihan olla, että toista odottaessa olisin kuin ne kauneutta hehkuvat treenipirkot maha pystyssä ilman mitään vaivoja. Ja eihän niitä lapsia noin vaan hankita, niitä tulee jos niin on tarkoitettu.

kayttis-10x15-1156-51

Kuvat: Valokuvaus Nelly

Mites sitten työelämä? 1-2 vuoden poissaolo töistä vie taas niitä työhön liittyviä unelmia kauemmas. Asiat pysähtyvät ja saatat joutua luopumaan mieluisista työtehtävistä. Vauvan huuruinen aika pehmentää taas aivoja himpun verran (hehe) ja työelämään palautuminen tuntuu oudolta. Kuinka päivähoito sujuu ja jaksaako isovanhemmat ottaa hoitoon kahta lasta kun menoja tulee viikonloppuna? Nukkuvatko lapset öisin ja taisteletko päiväunista päivittäin?

Vaikka olen aina halunnut kaksi lasta, en tällä hetkellä haaveile uudesta vauvasta. Emme ole päättäneet mitään, mutta vielä ainakin olemme onnellisia vain yhden rakkaamme kanssa. Mieli voi vielä muuttua, nopeastikin, mutta nyt mennään näin. Toivon, että pojastamme kasvaa ajattelevainen, sydämellinen ja rakastava ihminen, vaikka sitten olisikin ainut lapsi.

-sonjaaleksandras

ps. Kiitos tykkäyksistä, sydäntä painamalla (postauksen yläreunassa) tiedän taas minkä tyyppisistä teksteistä te pidätte! <3