ÄITI ÄLÄ MENE!

Päiväkotiin lähtö koittaa. Aamupuuroa syödään jo itkua tihrustaen. Lapsi vaistoaa joutuvansa pian päiväkotiin ja puuro ei tunnu maistuvan. Kyyneleet valuvat. ”Äiti, en halua päiväkotiin.” Äiti vastaa: ”Mutta siellähän on ihan mukavaa, saa ruokaa ja siellä saa leikkiä kavereiden ja tätien kanssa.” Lapsi vastaa: ”Jäädään kotiin, äitin kanssa lukemaan.” Pahan olon nieltyään, äiti pukee lapsensa vastusteluista huolimatta. Itku yltyy ja päiväkotiin saavuttuaan lapsi itkee hysteerisesti. Pikkuiset sormet tarttuvat äidin takkiin, ”Äiti älä mene!”. ”Äiti tulee sitten hakemaan, pidä hauskaa!” äiti huutaa lapselleen. Itkuiset silmät jäävät katsomaan ikkunasta äidin lähtöä. Päiväkodin täti ottaa hänet syliin ja vie leikkimään. Äiti istuu autoon ja alkaa itkeä. Kyynelten valuessa kerää itsensä ja aloittaa työpäivänsä. 

”Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?”

Päiväkodin alku toukokuussa tuntui helpolta. Nyt tilanne on toinen. Eroahdistus tuntuu pahentuneen ja jokainen päiväkotiin vieminen tuntuu pahalta. Vaikka päiväkoti ja hoitajat ovat ihania, ei syyllisyydentunteesta pääse irti. Joka kerta, kun irrotan huutavasta lapsesta ja luovutan hänet päiväkodin hoitajalle, tuntuu se kuin sydän revittäisiin irti. Hymyssä suin koittaa kertoa lapselleen, että sinulla on varmasti mukava päivä, vaikka tekisi mieli vain jäädä lapsen kanssa peiton alle lukemaan kirjoja koko päiväksi.

Poika itkeskelee välillä päivän aikana hoidossa, usein pidempinä päivinä. Onneksi hoitajat ovat ihania ja varmasti lohduttavat häntä joka kerta. Hän myös vakuuttelee itselleen päivän mittaan ”kyllä, äiti tulee minua hakemaan”. Luulen, että vuorohoidon vaihtelevuus tekee tästä vielä pidemmän prosessin.

”Toivottavasti tämä on vain lyhyt vaihe.”

Tiedän, että pojalla on päiväkodissa paljon uutta opittavaa ja hän kehittyy siellä touhutessa paljon. Päiväkodissa leikitään, pelataan, ulkoillaan ja ennen kaikkea keksitään paljon tekemistä mitä kotona ei tulisi tehtyä. Lapsi oppii myös jakamaan ja leikkimään muiden kanssa. Yhden lapsen perheessä se on super tärkeää.

Eroahdistuskin varmasti helpottaa. Tai sitten olemme niitä tapauksia, joissa itkeminen ei lopu ennen koulun alkua.

Kun päivän päätyttyä saa hakea lapsensa hoidosta ja hän juoksee syliin huutaen ”äiti tuli!” ei voi kuin antaa sydämensä sulaa. Vaikka hetken päästä hän makaakin eteisessä uhmakohtauksen valtaamana.

Tämä 2,5 vuotiaan elämä tuntuu olevan yhtä vuoristorataa. Niitä sydämen sulamisia ja toisessa hetkessä turhautumisia. Uhmaikä ja eroahdistus saattavat aiheuttaa sydämentykytyksiä niin positiivisessa kuin negatiivisessa sävyssä. Tämä taitaa olla silti muisto vain muutaman vuoden päästä, joten antaahan tulla!

-sonjaaleksandras

PS. Tällä viikolla mut löytää @fitfashionfi -Instagramista Instastoryn puolelta!

Oma instatilini @sonjaaleksandras

 

MÄTTÖRUOKAA JA RAKKAUTTA

Upea viikonloppu takana. Juuri tätä kaipasinkin. Ulkoilua, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, mökkeilyä ja pojan kanssa touhuamista. Vaikka tarkoituksena oli lähteä viikonloppureissulle kauemmas, tuli tämä mökkeily ja maatilamatkailu nyt tarpeeseen. Otin viikonlopun hyvin rennosti myös ruokien suhteen ja pitkästä aikaa tuli syötyä vähän mättöruokaa.

Aloitimme lauantain pitkällä lenkillä, jonka jälkeen lähdimme lounaalle The Merry Monk ravintolaan Reposaareen. Tilasin härkäpapupihvillä hampparin ja täytyy todeta, että ihan nappiin ei oma valintani mennyt, sillä sen verran överisetti oli kyseessä. Mättönä ihan jees, mutta jäi annoksesta yli puolet syömättä. Majon kun saisi erikseen ja seuraavalla kerralla ranujen sijaan salaatti niin aletaan olla oikeilla jäljillä. Poika imeskeli lähinnä ranskalaisten päältä ketsupit ja annoksen herneet. Muuten ravintolasta hyvät pointsit, sijainti ja tunnelma aikas buenot!

Tästä pökertyneinä lähdimme kotiin ja vetäisimme päikkärit koko perheen voimin. Sen jälkeen oli vuorossa omassa pihassa puuhastelua. Varasto oli päässyt rönsyämään ylimääräisestä tavarasta ja rikkaruohot sorapihalla rehottamaan. Tosin rikkaruohot eivät taida loppua pihasta nyppimällä. Siihen kaikki vinkit kiitos. Asfalttia odotellessa…

Pihahommien jälkeen teki mieli päästä puusaunaan ja lähdimmekin iltaa vasten ajelemaan Pomarkkuun mökille. Saunoimme ja teimme iltapalaksi salaattia ja lämpimiä voileipiä. Juuri sopivan rentouttava ilta. Vaikka suunnitelmissa oli alunperin lähteä Tampereelle viikonlopuksi, tuli tämä kotoilu ja mökkeily nyt tarpeeseen.

Sunnuntaina lähdimme aamulla kohti Merikarviaa. Koivuniemen herran MuuMaa oli jo tuttu viime vuodelta, mutta tänä vuonna poika sai siitä vieläkin enemmän irti. Oli lehmän lypsyä, kanan paijaamista, rotan silitystä, possujen ruokintaa, vuohen lypsyä ja vaikka mitä. MuuMaassa saa helposti kulutettua koko päivän ja lapset nauttivat. Auringon paistaessa siellä on ihana viettää kesäpäivää. Henkilökunta on loistavaa ja aktiviteetit ovat kivoja ja rentoja. Suosittelen kaikille lapsiperheille kesäpuuhaksi!

Sellainen viikonloppu, nyt olisi mahtavaa, jos saisin flunssan lopullisesti karistettua ja takaisin kunnon treenien pariin!

Aurinkoista viikkoa <3

-sonjaaleksandras