TOINEN LAPSI?

Koska teille tulee toinen lapsi? Joko pieni sisarus on tilattu? Haluaisitko tytön vai pojan toiseksi lapseksi? Joko yritätte toista? Muun muassa näihin kysymyksiin olen saanut vastata, jo melko nopeasti esikoisen synnyttyä. Ensinnäkin kysymys on todella henkilökohtainen, eikä kysyjät välttämättä tiedä taustaamme. Mitä jos meillä olisi keskenmeno takana tai kovaa yritystä tuloksetta?

Vaikka itselleni aihealue ei aiheuta mitään paniikkia, olisi joskus mukavaa olla vastaamatta ihmisten tiedusteluihin. Totuus on kuitenkin se, että lapsemme on vasta 1v 9kk. Ja toiseksi, me emme ole vielä halunneet toista. Onko se väärin?

faceraskaus

Olen kuullut monen suusta, että lapsella pitää olla sisaruksia. Muutenhan heistä tulee itsekkäitä, lellittyjä ja yksinäisiä. Ainoa lapsi ei opi jakamaan, olemaan kärsivällinen tai ajattelemaan muita. Niinkö se tosiaan on? No, itse uskon siihen, että lellityksi tulee jos vanhemmat lellii. Itsekkääksi tulee, jos vanhemmat antavat kaiken periksi. Yksinäiseksi tulee, jos lasta ei viedä muiden ihmisten keskuuteen. Kärsimättömäksi tulee, jos kaikki annetaan heti. Ajattelemattomaksi tulee, jos vanhemmat käyttäytyvät ajattelemattomasti. Eiköhän kasvatusvastuu ole vanhemmilla eikä sisaruksilla? 

Entä sitten kun olemme vanhoja? Lapset ja heidän lapset tuovat elämään iloa. Mitä jos ainoa lapsi onkin etäinen tai muuttaa kauas? Mitä jos hän ei haluakaan jälkikasvua? No se on ajatus, johon täytyy vain tottua. Vaikka hankkisit 10 lasta niin et voi tietää hankkivatko he jälkikasvua tai asuvatko he lähellä sinua. Et voi tietää ovatko he sinun apunasi ollenkaan kun olet vanhus. Elämä on arvaamatonta ja siihen ei voi vaikuttaa. Toki ajatuksena vanhuus tuntuu ihanammalta kun lähellä on paljon porukkaa. Mutta voihan niitä läheisiä muutenkin olla.

Mites se raskausaika? Toisen lapsen hankinta ei välttämättä houkuta, kun tietää millaisia riskejä raskaus tuo elämään. Puolen vuoden oksentaminen, laskimotukos, lapsen terveyteen liittyvät asiat ja jatkuva ultrassa juokseminen ei houkuta tällä hetkellä ollenkaan. Toki raskaudet ovat erilaisia ja voihan olla, että toista odottaessa olisin kuin ne kauneutta hehkuvat treenipirkot maha pystyssä ilman mitään vaivoja. Ja eihän niitä lapsia noin vaan hankita, niitä tulee jos niin on tarkoitettu.

kayttis-10x15-1156-51

Kuvat: Valokuvaus Nelly

Mites sitten työelämä? 1-2 vuoden poissaolo töistä vie taas niitä työhön liittyviä unelmia kauemmas. Asiat pysähtyvät ja saatat joutua luopumaan mieluisista työtehtävistä. Vauvan huuruinen aika pehmentää taas aivoja himpun verran (hehe) ja työelämään palautuminen tuntuu oudolta. Kuinka päivähoito sujuu ja jaksaako isovanhemmat ottaa hoitoon kahta lasta kun menoja tulee viikonloppuna? Nukkuvatko lapset öisin ja taisteletko päiväunista päivittäin?

Vaikka olen aina halunnut kaksi lasta, en tällä hetkellä haaveile uudesta vauvasta. Emme ole päättäneet mitään, mutta vielä ainakin olemme onnellisia vain yhden rakkaamme kanssa. Mieli voi vielä muuttua, nopeastikin, mutta nyt mennään näin. Toivon, että pojastamme kasvaa ajattelevainen, sydämellinen ja rakastava ihminen, vaikka sitten olisikin ainut lapsi.

-sonjaaleksandras

ps. Kiitos tykkäyksistä, sydäntä painamalla (postauksen yläreunassa) tiedän taas minkä tyyppisistä teksteistä te pidätte! <3

VUOSI SYNNYTYKSESTÄ: MITÄ KEHOLLE KUULUU?

Luin uutisen, jossa kerrottiin uuden trendin olevan raskaana olevien naisten vatsalihakset, siis raskaana ollessaan! Hulluna treenaavat tulevat äidit julkaisevat kuvia siroista raskausvatsoistaan ja esittelevät treenattua kroppaansa. Monilla on vielä kuvia painonnostoennätyksistään raskaana. Tässä kohtaa mulla menee yli.

Mä annan ison peukun kaikille treenaaville mammoille, mutta se, että treenataan hullun kovaa ja tehdään raskausvatsasta jokin treenattu osa kroppaa, on mielestäni väärin. Itse treenasin koko loppuraskauden, mutta todella maltillisesti. Painoja käytin vain osassa liikkeistä ja käytin paljon omaa kehoa painona. Vaarana mielestäni tässä trendissä on se, että naiset, jotka eivät normaalisti treenaa salilla, aloittavat harrastuksen raskaana ollessaan ja pahimmassa tapauksessa vetävät homman överiksi ja vaarantavat raskauden. Itse olin käynyt salilla jo monen vuoden ajan, joten uudesta asiasta ei ollut kyse. Raskausvatsan pienuuden tavoittelu on mielestäni järjetöntä, sillä ylipäätään raskaaksi tuleminen on lahja ja vauvan hyvinvointi pitäisi olla se ykkösasia. Terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä asioita tukemaan raskauden etenemistä, mutta pakonomainen treenaaminen ja laihduttaminen eivät kuulu raskauteen.

Eilen tuli tasan vuosi siitä kun marssin tuttuun tapaan sairaalalle ultraan seuraamaan pikkuisen kasvua masussa. Kasvua ei ollutkaan tullut pariin viikkoon lainkaan ja seuraavana päivänä, viikolla 38, synnytys päätettiin käynnistää. Tuloksena ihana pikku Kirppu, syntyi pari päivää sairaalan menon jälkeen, tasan viikolla 39+0. Kaikki meni hyvin ja pieni poikamme oli terve.

Keho alkoi pikkuhiljaa parannella itseään rankan koetuksen jälkeen ja viikot vierivät ensinnä kotona pesiessä Kirpun kanssa. Muutaman viikon päästä pääsimme vihdoin ulkoilemaan ja päivittäisiä vaunulenkkejä saattoi tulla jopa 6 tunnin edestä. 3 kertaa päivässä liikkuminen oli ennen kuulumatonta, mutta piti pääni kasassa. Jälkitarkastuksen jälkeen (noin 2 kk synnytyksestä) sain luvan alkaa treenata salilla ja voi sitä ilon määrää. Olisin mielelläni käynyt salilla vaikka joka päivä, mutta hoitajan puuttuessa tein ahkerasti kotitreenejä. Lenkkejä oli edelleen 2-3 per päivä, joten liikuntaa tuli mielin määrin. Koko ajan aloin tuntea kehoni olevan enemmän ja enemmän palautunut. Lihaskunnon ylläpito raskauden aikana ja sen jälkeen on ollut viisainta ikinä ja koen palautuneeni melko nopeasti. Kilot karisivat kaikkinensa noin puolessa vuodessa. Nyt mennäänkin jo ”miinuskiloissa” eli muutama kilo alle raskautta ennen olevaan painoon verrattuna. Ja tästä painosta en haluaisi enää tiputtaa vaan pikemminkin muuttaa rasvaa lihakseksi.

Kuten olen kertonut aikaisemmissa postauksissa raskausvatsani oli melko pieni, ilmeisesti poika majaili lähellä selkärankaa, joten se ei näkynyt päällepäin kovin suurena. Kuitenkin raskauskiloja kertyi noin 17 kiloa, joten ihan pienestä painonnoususta ei ollut kyse.

KROPPAMUUTOS

Koen olevani tällä hetkellä itselleni sopivassa tilassa kroppani kanssa. Aina voi parantaa ja aina voisi olla timmimpi. Itse asiassa koen olevani paremmassa kunnossa kuin olen koskaan ollut, johtuuko siitä että olen itselleni armollisempi vai onko se oikeasti totta, sitä en osaa sanoa. Äitiys tuo tiettyä pehmeyttä itsensä arvosteluun ja virheitä kehossa ei ota niin vakavasti. Hyvä olo tulee hyvistä elämäntavoista ja oikeasta asenteesta. Mielestäni on silti kiva pitää pientä haastetta elämässä ja asettaa tavoitteita. Vaa´an tuijotteluun en enää ala, vaan haluan keskittyä hyvään oloon kehossa niin treenaamisen kuin syömisen avulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

bikinikuva

Itse en kertomani mukaan varsinaisesti nauttinut raskaudesta täysillä, vaikka raskaaksi tuleminen olikin suuri lahja. Aiheesta voit lukea tästä postauksestani, jonka kirjoitin 4 kk synnytyksen jälkeen.

Synnytyskertomukseni voit lukea täältä.

Raskauden aikaisesta liikkumisestani täältä.

Millaisia tunteita tämä vallitseva Instagram trendi teissä herättää? 

-sonjaaleksandras