Kuukausitarina: 6. kuukausi

Kirppu:

Täytin eilen 7 kuukautta. Olen jo tosi iso poika. Minulle ei enää sanota, että oletpas pikkuinen vaan, että onpa ponteva poika! Poskeni ovat kasvaneet isoiksi ja äitini kiusaa minua makkaroistani.

Tykkään syömisestä edelleen paljon! Rakastan kaikkia mössöjä ja kurkkutikut ovat herkkuani. Kaikista parasta on silti syödä äidin tuuteista. Äiti tosin hermostuu joskus kun tykkään nipistellä syödessäni. Se kai sattuu…

Minulla on jo kaksi talttaa suussa, niillä on kiva jäystää kaikkea mitä suuhuni saan. Joskus järsin vaikka tuolin jalkaa.

Opin liikkumaan muutama viikko sitten. Ryömin aina välillä äidin perässä, mutta useimmiten haluan mennä katsomaan seinässä olevia reikiä. Niihin olisi kiva työntää sormet, mutta äiti kieltää minua aina. Tai siirtää minut lähtöpisteeseen. Haluan myös mennä katsomaan ihmeellistä pyttyä, jossa äiti ja isä välillä käyvät istumassa. Se on kiintoisa.

Innostun kovasti kun nään mummut tai kummitädin. Muita ihmisiä usein vain tuijotan.

Minä:

Uskomatonta, että synnytyksestä on jo 7 kuukautta. Toisaalta olokin on jo hyvin palautunut ja muistoina vain ovat kivut ja alkuvaikeudet. Kuitenkin pojan vauhdikas kasvu tuntuu hullulta. 6 kuukauden kohdalla on tapahtunut taas paljon.

Katselin muutama päivä sitten Kirpun ensimmäisiä vaippoja, joita minulla oli jäljellä. Premature vaipat, jotka näyttävät pienen nuken vaipoilta. Ensimmäisissä kuvissa Kirpun jalat ja kädet näyttävät hurjan pieniltä ja luisilta. Nyt mennään jo nelosvaipoissa, makkaroita on ilmestynyt jalkoihin, käsiin, leuan alle ja Kirpun ranteet näyttävät siltä, että resorit olisivat liian tiukalla. 6 kuukautis neuvolan päätteeksi varasimme ajan 2 kuukauden päähän, siis mitä, meidän painokontrollivauvamme?

Edelleen syödään 3 ateriaa päivässä ja imetykset päälle. Hyvän painonnousun vuoksi ei ole tarvetta kasvattaa määriä. Mutta ihminen, joka lähinnä tiedonpuutteen vuoksi sanoi ettei usko imetyksen onnistuvan ja vaikka onnistuisi, sitä ei kestäisi yli 3 kuukautta, on nyt imettänyt 7 kuukautta! Imetyksen tuki ry ja sen tuoma tieto sekä varmuus muuttivat koko ajatusmaailmani. Äitini kertomat asiat imetyksestä ja sen loppumisesta eivät päteneetkään ja lisämaidon antaminen voitiin heti unohtaa. Ei se maito voikkaan loppua ihan noin vain. Se mitä tapahtui 3 kuukauden kohdalla ja sitä ennen oli jatkuva imetys ja tiheän imun kaudet, jotka varmistivat maidon tuloa. Kärsivällisyyttähän se kasvatti, että jaksoin imettää niin tiheään. Toisaalta halu oli suuri ja imetys oli minulle todella tärkeä asia. Ja tärkeämmäksi vain muuttuu.

Kirpun liikkumista (ryömimistä) odotettiin kuin kuuta nousevaa. Tyytyväisemmäksi hän kyllä muuttui, mutta myös hieman ”kurittomaksi”. Miten noin pieni voi jo ymmärtää kielletyn omenan viehättävyyden? Tässä tapauksessa omena on pistorasia, johdot, takkavälineet tai WC -harja.

Hampaitakin on jo kaksi ja ne tuovat Kirpun hymyyn niin valloittavan lisän! Nyt hän myös testailee näitä välineitä valitettavasti vähän joka paikkaan.

On ihanaa kun huomaa, että Kirppu tunnistaa jo mummut ja papat sekä kummitätinsä. Hän innostuu mummun tullessa kylään ja ottaa hänen kasvoistaan kiinni. Hoitoon jättäminenkin on helpompaa kun hän tuntee hyvin jo heidät eikä ole enää niin kiinni rinnassa. Yön yli emme ole vielä olleet poissa ja sitä aiommekin vielä odottaa.

Kaikenkaikkiaan elämme tällä hetkellä aika vauhdikasta, mutta ihanaa arkea. Vauvamaisuutta on vielä reilusti jäljellä, mutta pikku taaperokin on antanut jo itsestään viitteitä.

-sonjaaleksandras

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta