KUUKAUSITARINA: 7. KUUKAUSI

Kirppu:

Täytin 8 kuukautta ja kuukaudessa minusta on tullut aika iso poika! Minulla on jo tahtoa, muuhunkin kuin tissillä käymiseen. Olen myös omaksunut paljon uusia oppeja. 7. kuukausi on ollut aika erilainen kuukausi.

Äiti ja isä alkoivat molemmat nukuttaa minua noin kuukausi sitten omaan sänkyyn. Ensin olin ihmeissäni siitä, miksi joudun nukkumaan yksin, mutta huomasin, että se olikin ihan mukavaa. Minua ei enää jostain syystä häirinnyt maidon tuoksu nenässä. Puolet viime kuusta minua kutitti taas kovasti suussa, ja olin myös jossain oudossa kylmä-kuuma -tilassa. Nämä asiat veivät minulta yöunia.

Olen oppinut nukahtamaan aikas helposti joka paikkaan, vaikkapa silloin kun äiti pukee minulle ulkovaatteita.

Minulta löytyy nyt 4 talttaa suusta ja edelleen kovasti kutittaa. Kävimme näyttämässä tädille suuta ja hän antoi minulle hammasharjan. Täti sanoi myös että harjata pitäisi jo joka päivä. Se on onneksi minusta ihan mukavaa.

Tässä jokin aika sitten oli yksi päivä ja yksi yö kun äitiä ei näkynyt. Isä ja mummut olivat minun kanssani ja leikkivät kovasti. Yöllä kiusasin vähän isää, mutta muuten käyttäydyin aika hyvin.

Lempparileluni tällä hetkellä ovat radio, marakassit ja oikeastaan kaikki millä voin paukuttaa lattiaa tai tehdä ääniä.

 

 

Minä:

Nyt on takana melko raskas kuukausi. Aloittamamme unikoulu, hampaat, vauvarokko ja yleinen harmitus ovat ottaneet ajoittain koville. Univelkaa on kertynyt taas roimasti ja jaksaminen on ollut vaihtelevaa.

Unikoulu on sujunut hyvin siihen nähden mistä aloitimme. Tissittelijästä on kuoriutunut itsenäisempi nukkuja, mutta edelleen hän heräilee öisin ja toisinaan on öitä, jolloin hän herää 4 kertaa, toisinaan hän nukkuu 22-06 putkeen. Vauvarokon korkea kuume, nuha, hampaidentulo ja liikkumisen opettelu ovat hankaloittaneet öitä, joten suvantovaihetta ei ole taas hetkeen ollut.

Kirppu saattaa unikoulun tuloksena nukahtaa todella helposti vaikka vaunulenkille lähtiessä. Sitten voin vaikka vain työntää rattaat ulos ja olla lähtemättä lenkille. Tätä päivää en myöskään uskonut näkeväni.

Blogin pitäminen on ollut erittäin haastavaa tässä kuussa. Aikaa ei tunnu olevan ja aivot ovat huonojen öiden jälkeen niin hitaalla, ettei ajatus tahdo kulkea. Innostus sen sijaan ei ole missään vaiheessa lopahtanut. Tästä on tullut jo todella tärkeä harrastus, enkä enää osaa kuvitella elämää ilman bloggausta.

Kävimme neuvolassa ja hammashoitajalla viime viikolla. Neuvolalääkärissä kaikki oli hienosti ja siitä vielä lisää tulevassa postauksessa. Hammashoitajalta saimme hyviä vinkkejä hampaiden hoitoon ja puhdistukseen.

Olin ensimmäistä kertaa 1 1/2 vuoteen ystävieni kanssa viihteellä ja yötä pois kotoa viime viikolla. Tämä reissu oli suunniteltu jo kesällä, mutta silloin ajattelin ajankohdan olevan toooodella pitkällä tulevaisuudessa. Kun reissu lähestyi, jännitys nousi. Pohdin pitkään, että voinko tosiaan lähteä ja pärjäänkö MINÄ ilman poikaa vuorokauden. Siis minulla ei ollut epäilystäkään siitä, etteivätkö mieheni ja Kirppu pärjäisi kahdestaan. Reissussa iski pieni ikävä, mutta pääosin pystyin nauttimaan ja rentoutumaan. Mieheni sen sijaan oli saanut nukutella Kirppua pitkin yötä, mutta muuten kaikki oli mennyt hyvin ilman itkuja. Yö oli vain levoton, mutta muuten normaali. Mummut olivat vuoronperään hoitamassa kun mieheni oli päivällä töissä. Reissun jälkeen Kirppu oli ehkä hieman enemmän puntissani kiinni. Tärkeintä tässä reissussa oli varmasti se, että mieheni sai omaa aikaa pojan kanssa ja toisaalta lisää varmuutta sekä luottamusta omaan tekemiseen isänä. Ja olihan se ihanaa nauttia ystävien seurasta ja hyvästä ruuasta.

Metelin määrä on kasvanut meillä koko ajan. Kaikki lelut, joista tulee ääniä, ovat kivoja. Kirppu pitää myös kattiloista ja keittiövälineistä. Kirpun oma ääntely on lisääntynyt ja monipuolistunut myös. Papapa, mamamamam, nananan, noonnonono, äiiitee, äitii, shhh, popopop -äänteitä tulee jo paljon. Naurua tulee myös jo päivittäin, herkemmin kuin ennen.

Liikkuminen on edelleen ryömimistä ja toisinaan hän yrittää kivuta matalien esteiden yli. Kaappien alahyllyt ja alalaatikot kiinnostavat. Istumaan ei olla vielä itse noustu, mutta tykkää kovasti kun hänet siihen laitetaan.

Vaikka kuukausi on ollut raskas, on se antanut paljon. Uutta on opittu, niin äiti kuin lapsikin. On ihanaa seurata kun päivä päivältä Kirppu oppii ja ymmärtää enemmän. Muutoksia on tullut paljon, mutta taustalla on edelleen hymyileväinen ja pyöreäposkinen pikku-Kirppu.

 

 

-sonjaaleksandras

 

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta