KUUKAUSITARINA: POIKANI ON 1V

 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirppu

Olen tänään vuoden. En oikeastaan tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti saan tänään extrahuomiota. Tosin, saan sitä muutenkin aika paljon. Lähiaikoina olen alkanut huomaamaan paljon uusia asioita. Olen edelleenkin sama hymyileväinen poika, mutta olen alkanut irtautua hieman äidistä. Toisinaan kyllä haluaisin roikkua äidin sylissä koko päivän.

Olen oppinut liikkumaan seiniä pitkin ja työntelemään sellaista kärryä pitkin kotiamme. Yleensä aamuisin käyn kävelen seiniä pitkin jokaiseen huoneeseen. Jatkan siitä katsomaan sellaisia hauskannäköisiä puikkoja, jotka roikkuvat kuuman paikan vieressä olohuoneessa. Sitten menen huoneeseen, jossa on se iso valkoinen pytty, jossa on vettä. Kurkistelen sitä aikani, kunnes jatkan matkaani toiseen huoneeseen, jossa on pieni pyöreä ovi (jonka saan jo itse auki) ja katson sisälle luukusta, kunnes äiti tulee sanomaan ”EI SINNEKÄÄN SAA MENNÄ”. Sitten seuraan äitiä kun se tekee minulle syötävää ja pengon kaikkia laatikoita, joita löydän. Parasta on tyhjentää sellainen iso pussi erivärisiä pillejä.

Tykkään antaa pusuja ja halata. Tykkään laittaa pään äidin tai isin, mummun tai mummin syliin kun ne sanoo Aaaaai.

Tykkään sanoa: mamamam, papappa, popopopo, drrdrrdrrrdrrr, pshhh, ääiti, ishi, kiitti. Ja aika usein keksin uuden tavan käyttää ääntäni. Myös karjuminen silloin kun äiti sanoo shhh shhh on kivaa.

Parasta on edelleen, illalla siitä isosta ruudusta tulevat keltaiset pallot! Keltaiset pallot on rakkautta. Avattavat ja suljettavat jutut ovat kivoja. Kirjoiksi niitä sanotaan, mummulla on myös sellanen HALOO-juttu, mistä saa kannen auki. Keinuminen on myös kivaa. Ja uiminen.

Ja vesi. Lasissa. Isossa paikassa. Kuumassa huoneessa ja ammeessa. Suihkussa. Aina. Vettä? Missä?

Äiti ja isi on tärkeitä. Aina kun harmittaa niin ne tulee ja halaa ja pussaa – ja muutenkin.

 

Minä:

Vuosi äitinä on kasvattanut minua enemmän kuin mikään koskaan. Kun käy pitkästä aikaa salilla ja sen jälkeen tuntee lihaksia, joita ei ole koskaan edes huomannut. Se tunne, mutta sydämessä. Pala sydämestä omalle lapselle, pala jota et koskaan edes tuntenut, mutta nyt se muistuttaa itsestään joka päivä. Joka päivä, joka hetki. Kun lapsi on kaatumassa, kun hän oppii jotain uutta, kun hän tulee ”rakastan sinua” silmillään halaamaan, kun hän tulee pussaamaan ja jättää märän kuolaisen pusun poskelle, kun hän nukkuu rauhallisena ja suloisena, kun hän herää uniltaan ja hymyilee kun tulet hakemaan. Kaikki nämä hetket ja enemmänkin. Silloin sydän pomppaa ja pyörii ja heiluu. Hyvän tai huonon kohdatessa, se pala sydämmestä tekee voltteja niin kovaa, ettei sitä voisi ymmärtää se ihminen, jota olin ennen pojan syntymää. 

Mun vauva on tänään taapero. Hän on vuoden. Miten ihmeessä – koska tämä tapahtui? Pienestä 2,7 kiloisesta vauvasta, Kirpusta, kasvoi yhtäkkiä lähes 10 kiloinen, noh, ei enää mikään Kirppu vaan oikea poika. Välillä mieheni kanssa katsomme häntä ja toisiamme. Meidän poika on muuttunut vauvasta oikeaksi pojaksi. A REAL BOY!

Tuntuu, että Kirpun syntymästä olisi vasta muutama kuukausi. Kaikki ilot, surut, ahdistukset, onnistumiset, hyvät päivät, huonot päivät, väsymykset ja uupuneisuudet ovat nyt vuoden ajalta takana. Päällimmäisenä kiitollisuus. Kiitollisuus ihanasta lapsesta. Vaikkakin raskas vuosi on vienyt voimia, olemme silti onnellisia terveydestä ja kaikesta hyvästä, jota olemme kokeneet tänä vuonna.

Huonosti nukkuva poikamme on alkanut nukkua. Vihdoin. Ei joka yö, mutta edes niin, että saamme kerättyä voimia. Ja onhan niitä huonompiakin nukkujia, ajattelemme. Edistystä on tapahtunut niin paljon, että nyt tuntuu jo tavallisen hyvältä. Vauvavuosi on varmasti kaikille melko raskas, mutta niin järkyttävän antoisa ja opettava.

Kirppu on oppinut parissa kuukaudessa karhunkävelyn, seiniä pitkin kävelemisen, tukea vasten kävelyn esim. Brion kärryllä, kaikkien mahdollisten laatikoiden avaamisen ja penkomisen, pesukoneen ja tiskikoneen luukkujen avaamisen, osoittamisen taidon (etusormi on lähes aina sojottamassa jonnekin), kaikenlaisten nappuloiden painamisen, lusikalla syömisen harjoittelun….. Ja tulivat ne pari ensiaskeltakin koettua. Tosin, Kirppu on todella varovainen eikä ole uskaltanut lähteä niitä uudelleen kokeilemaan vaan pyllähtää istumaan heti tuesta irtiotettaessa.

Kirppu rakastaa höpöttämistä, ilman varsinaisia sanoja, mutta juttua tulee ja paljon.

Iltaisin ennen nukkumaan menoa hän joskus ehtii nähdä Kenon telkkarista ja voi sitä rakkauden, ilon ja riemun määrää. Keno on maailman paras keksintö. Sitä voi myös näyttää repeatilla puhelimesta kun hermot menevät automatkalla.

Kirppu rakastaa vettä. Kaikissa muodoissa ja kaikissa tilanteissa. Lieneekö vauvauinnin ansiota, mutta saunassa ja suihkussa vietetään aikaa runsaasti kun kitinät alkavat painaa päätä.

Voi kuinka, me sinua rakastetaan. Nyt alkaa uusi ja erilainen vuosi. Pieni vauvamme kasvaa taaperoksi ja vauhti vain kasvaa. Sitä odotellessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Blogistani tutut kuukausitarinat ovat tulleet tiensä päähän, vauvavuosi päättyy ja uudet kuviot tulevat tilalle. Edelleen saatte kuulla Kirpun kuulumisia, mutta ilman varsinaisia kuukausittaisia reportteja. 🙂 Uusille lukijoille tiedoksi viikkokatsaukset kertovat ensimmäisistä viikoista vauvamme kanssa (niin äitiyden haasteita kuin vauvan kuulumisia) ja kuukausitarinoilla jatkoimme vauvavuotta eteenpäin. Nämä postaukset löydät kuukausitarina -kategoriasta

-sonjaaleksandras

 

 

 

sonjaaleksandras

Yksi vastaus artikkeliin “KUUKAUSITARINA: POIKANI ON 1V”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta