MISSÄ MOTIVAATIO?

Tänään heräsin herätyskellooni kello seitsemän. Salikassi oli pakattuna, työvaatteet ja meikit valmiina. Aamutreeni odotti ennen töihin lähtöä. Sammutin kuitenkin herätyskellon ja päätin nukkua vielä tunnin. En jaksa. Tarvitsen unta. Missä motivaatio?

Tällainen salin väliin jättäminen ei tapahdu usein. Lapsen syntymän jälkeen salille lähteminen on ollut suurinta herkkuani, sillä sinne ei milloin tahansa pääse. Nyt kuitenkin tilanne on toinen. Kevään kovaa stressiä on purettu kesän mittaan pikku hiljaa ja tietynlainen armollisuus astunut kuvioihin. Stressi alkoi aiheuttaa ongelmia terveyteen ja hyvinvointiin, joten olikin jo aika hidastaa tahtia.

Onko tämä siis motivaation puutetta vai itsestään huolehtimista?

Olen saattanut katsella Netflixiä blogin kirjoittamisen sijaan. Olen lähtenyt pojan kanssa kävelylle salin sijaan. Olen ostanut maailman helpoimpia ruokia perinteisten kotiruokien sijaan. Olen lähtenyt extempore ystävien kanssa jonnekin, vaikka rikkaruohot rehottaisi pihassa ja lattiat olisi pesemättä. Olen lähtenyt iltaa vasten mökille, vaikka seuraavana aamuna sieltä joutuisikin ajamaan töihin. Olen syönyt jäätelön jos toisenkin, enkä ole käynyt vaa´alla. Olen nauttinut. Olen unohtanut turhat velvoitteet. Olen antanut itseni olla.

Joskus tällainen lööbailu voi jopa lisätä stressiä, jos asiat jäävät hoitamatta. Mutta priorisointi on tärkeää. Ihan kaikkeen ei tarvitse revetä.

Juuri tänä kesänä perhe ja ystävät ovat olleet ykkösenä. Toki perhe on aina siellä ykkösenä, mutta ystävien näkeminen tuntuu olevan nykyään niin kovin vaikeaa. Tänä kesänä olen tehnyt heille aikaa. Extempore näkemisiä ja suunniteltuja reissuja. Vieläkin tosin olisi ystäviä, joiden näkemisestä on jo useampi vuosi. Niille täytyisi kiireesti tehdä jotain. On ystäviä, jotka jäävät pois elämästä väkisinkin, mutta on myös niitä joita et missään nimessä halua unohtaa.

Nyt eletään jo alkusyksyä. Työt alkavat ja elämä muuttuu arkisemmaksi. Vaikka lomalla oli mukavaa, on tämä arkikin aika ihanaa. Nyt palaillaan tavallisiin juttuihin pikku hiljaa, ilman suorituspaineita.

Vielä en osaa sanoa blogin tulevaisuutta. Vaikka kirjoittaminen tuntuukin haasteelliselta ja kirjoitusvälit venahtavat, en ole vielä valmis luovuttamaan. Motivaatio blogia ja treenejä kohtaan palautuu pala palalta. Akkuja on nyt latailtu, mutta tarkoitus ei ole polttaa niitä kuukaudessa pois. Olen tehnyt myös pieniä ratkaisuja treenaamisen saralla, niistä lisää seuraavissa postauksissa.

Saitteko te ladattua akkuja lomalla?

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta