Mitä minulle tapahtui viime viikolla?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko viimeisestä blogitekstistä. Apua. Suorittaja sisälläni huutaa: Epäonnistuja! Samaan aikaan olen viikon aikana kerännyt ajatuksiini miljoona uutta projektia ja kaikki kasaantuvat yhteen tehden kokonaisuudesta yhtä mössöä. Yhdestäkään ajatuksesta on mahdotonta ottaa kiinni kun aivoissa pomppii popkornin lailla uudet ideat ja pohdinnat. Blogini on jäänyt kaiken alle, siis viikoksi. En ole tietääkseni saanut mitään suurta aikaiseksi juuri tämän overloadin takia.

Mutta siis mitä tapahtuikaan viime viikolla?

(Tutkin samalla kalenteriani ihmetellen, että hitto, mitä oikeasti olen tehnyt, miksi en muista mitään.)

Olen suunnitellut kevättä. Olen pohtinut töitä. Olen hakenut Kelan tukia ensi keväälle. Olen hankkinut itselleni uusia projekteja ystävieni kautta. Olen tehnyt joululahjaksi valokuvakirjaa. Olen suunnitellut viime viikolla Isänpäivää ja juossut pää kolmantena jalkana koko sen päivän. Olen ohjannut äitiäni kuntosalilla hänen uuden ohjelmansa kanssa. Olen hoitanut poikamme flunssaa SEKÄ hampaidentuloa. Näiden vaivojen päällä olemme toteuttaneet unikoulua. Olen aloittanut joulusiivousta. Olen käynyt isovanhemmilla. Olen käynyt Ikeassa. Olen stressannut läheisen sukulaiseni terveyden takia ja odottanut uutta tietoa asiasta. Olen siivonnut tietokonettani vanhoista kuvista ja koittanut puhdistaa sitä turhista tiedostoista. Olen suunnitellut raha-asioita ja tehnyt viikon ruokalistoja. Ja luonnollisesti normaalit kotityöt ja Kirpun hoitamiset tämän päälle.

Sanoin miehelleni tätä tekstiä aloittaessa, että minulla ei ole hajuakaan mitä viime viikolla on tapahtunut. Unikoulun, hampaidentulon sekä flunssan aiheuttama unenpuute on tehnyt päästäni muovailuvahaa ja olin aivan ymmälläni kun huomasin viikon menneen tuosta noin vain ohi. Mieheni on ollut viime aikoina todella paljon töissä ja siksi asiat ovat kaatuneet melko paljon omalle kontolleni. Isänpäivästä alkoi hänellä kuitenkin 5 päivän vapaa ja täten sain häneltä ohjeet ottaa rauhallisemmin nämä päivät.

Käänteen tekevä yö

Eilen illalla lauloin tuutulaulua Kirpulle ja sanoin miehelleni, että minua hengästyttää kun laulan. Hän siihen, että olisiko aika rauhoittua. Sen jälkeen siirryin vierashuoneeseen nukkumaan ja mies lupasi hoitaa yöheräilyt. En meinannut saada unta. Uni tuli keskiyön aikoihin ja heräsin välillä, mutta klo 5:11 nousin sängystä hölmistyneenä, ja kuulin kuinka Kirppu ryömi ja metelöi sängyssään. Syötin hänet ja otin viereen. Heräsimme muutamien syöttöjen jälkeen klo 9:30. Aamulla oloni tuntui todella levänneeltä. Vaikka yö oli pätkittäinen, minun ei tarvinnut nousta ylös rauhoittelemaan Kirppua. Yhtäkään itkua ei kuulunut yöllä, joten siinäkin mielessä yö oli onnistunut. Mieheni taas ei ollut nukkunut, sillä hän oli odottanut aina seuraavaa herätystä. Opettelua vaatii siis hänenkin osaltaan nämä uudet nukkumiskuviot.

(Kirjoitan unikoulusta vielä omassa postauksessaan ja kerron tarkemmin sen sujumisesta.)

Tällä hetkellä olo on aika mahtava. Viime yön jälkeen asiat ovat järjestäytyneet päässäni. Kirppu nukkuu vaunuissa pitkiä uniaan vauvauinnin jälkeen. Mieheni lepää univelkaansa pois. Hiljainen koti, blogiteksti ja kahvi. Levännyt ja hyvä olo. Nyt mä nautin.

-sonjaaleksandras

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta