OHHOH – UHMAIKÄISEN ARMOILLA

Eilen sen tajusin. Tällainen on siis uhmaikäinen. Kiukuttelee, saa hermoromahduksen sekunnin varoitusajalla, kirkuu kaupassa, itkee tippunutta rusinaa, venkoilee äidin sylissä, menee mielummin mummin tai isin syliin. Oi voi, voiko 1v 5kk jo uhmailla? Onko uhmaikäisen normaali alkamisaika noin 2 vuotta ja alkaako se meillä JO NYT ja päättyy sitten 4 vuotiaana? Miten tästä selviää hengissä?

Tiedän, että muutaman päivän perusteella ei voida puhua vielä uhmaikäisestä, mutta hyvän ensiesityksen ainakin eilen sain. Mies lähti työreissulle ja lähdin käymään asioilla. Astuessani mihin tahansa liikkeeseen alkoi rattaista kuulua järjetön kitinä, joka sitten voimistui itkuun tai huutoon. Mikään ei auttanut, paitsi liikkeestä poistuminen. Hän myös yritti karata ja kiinniotettaessa veti selkänsä kaarelle ja huusi punaisenaan, kunnes riensin puna poskillani ulos.

P7281494

Minä kun luulin kasvattaneen (huom lapsi on siis vielä alle puolitoistavuotias..) kunnollisen ja hyväkäytöksisen lapsen, joka istuisi nätisti rattaissa kaupungilla. Noh, ehkä voisin antaa itselleni hieman anteeksi ja ajatella, että tämä nyt ei ole niin tavatonta, että lapsi ei viihdy kaupungilla, rattaissa. Tästä huomaa, kuinka sitä on itse ajatellut tekevänsä asioita eri tavalla, kunnes lapsi näyttää ne ikään kuuluvat huonot puolensa. Sitä huomaa, että kannattaa vaan ottaa rennosti ja mennä sen flown mukaan. Totuus on kuitenkin se, ettei alle 2 -vuotiasta voi edes varsinaisesti kasvattaa ja jos häntä uhmistuttaa, antaa hänen tehdä niin.

Havahduin myös eilen siihen, että Kirppu ei tosiaan ole enää vauva. Kaikki vauvamaisuus on poistunut ja taaperomaisuus on valloittanut pojan. Toisaalta iski pieni haikeus, mutta toisaalta ihanaa nähdä uusia piirteitä ja persoonaa (tosin uhmistelu ei ollut kivaa katsottavaa).

P7281495

Nyt en taida ihan hetkeen mennä kaupungille pojan kanssa, sen verran järkyttyneenä tästä uhmaikäisen näytöksestä.

Eilinen päivä oli kaikenkaikkiaan väsyttävä, työntäyteinen ja väärällä jalalla juostu. Illalla purin olotilani pussilliseen karkkia – se auttoi vähän.

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta