ONKO BLOGGAAJA LOPULTA AITO?

Olen huomannut monesti keskustelua siitä, kuinka moni ihminen lopettaa jonkun bloggaajan seuraamisen kun asiat blogissa muuttuvat liian täydellisiksi. Kaupallisuus lisääntyy, kuvat ammattimaistuvat ja asiat siistiytyvät. Bloggaaja, joka keräsi lukijansa kännykkäkuvien somistamilla, rehdin rehellisillä postauksilla ja päiväkirjamaisella etenemisellä sekä suoralla otteella, löysikin uudenlaista inspiraatiota ja kehittyi työssään, mutta tykkäsivätkö lukijat muutoksesta?

Suomalaiset ovat melko muutosvastaista porukkaa – vai mitä mieltä olette? Ainakin niin olen aistinut näiden 27-vuoden aikana. Tykätään yksinkertaisuudesta ja tasaisuudesta, uusia asioita aina hieman karsastetaan. Toki onhan täällä paljon myös sitä toista laitaa, mutta useimmiten kun joku muuttaa tyyliään tai löytää uuden suunnan elämässään, saa hän kuulla kritisointia. Onko se kateutta? Vai sitä, että ihmiset haluavat kuulla/lukea vaikeuksista ja rosoisuudesta, eikä niinkään siitä, että jollain menee hyvin tai löytää uutta sisältöä elämäänsä?

_MG_1309

Bloggaaminen alkaa usein siitä, että ihminen kokee tarvetta olla luova ja löytää arjen pyörityksessä aikaa purkaa luovuuttaan johonkin kanavaan. Bloggaaminen voi olla myös sitä, että haluaa ajatuksiaan pois arjesta ja keskittyä vaan itseensä ja omien ajatustensa purkamiseen. Bloggaaja aloittaa usein kokeilemalla, hieman tunnustelemalla, olisiko hänen tuotoksilleen lukijoita. Ilman lukijoitahan hommaa on melko turhauttavaa tehdä.

Bloggaaja saattaa aloittaa hyvin simppelisti, ei välttämättä vielä panosta kuviin tai sisällön jaotteluun (vaan kirjoittaa nimenomaan päiväkirjamaisesti, vähän jokaiseen asiaan vedoten yhdessä postauksessa). Ajan myötä ote harjaantuu, kuvat paranevat ja bloggaaja innostuu uusista opeistaan. Blogi alkaa näyttää visuaalisesti kauniilta ja inspiroivalta. Usein bloggaaja innostuu jostain seuraamastaan blogista ja haluaa tuottaa samantyyppistä sisältöä, kuitenkin omalla vivahteella. Bloggaaja pärjää, jos sisältö pysyy omanlaisena, mutta laadukkaana.

Tässä kohtaa tapahtuu jotain. Ne seuraajat, jotka hakevat puhtaasti vertaistukea ja rosoisuutta, poistuvat ja hakevat uuden seurattavan. Mutta bloggaaja saa myös paljon uusia seuraajia, jotka hakevat inspiraatiota ja kauneutta sen oman arkensa keskelle.

Kirjoitan tästä siksi, että tiedän oman vuoden kirjoittamisen jälkeen blogini muuttuneen jonkin verran. Kirjoitustapa ja kuvat ovat laadultaan parempia, sisältö on jaotellumpi. Minulle oli alusta saakka selvää, että haluan kirjoittaa rehellisesti ja aidosti vauva-arjesta. Kaunistelematta sen rankkuutta, valehtelematta sen huonoista hetkistä ja olemalla aito äiti. Halusin tuodan sen rinnalle myös hyvinvointia ja kauneutta, jotka ovat itselleni tärkeitä asioita. Elämä kuitenkin muuttuu ja vaativampi vauva-arki on jo hieman väistynyt ja ajatuksia riittää enemmän hyvinvointiin ja muihin aiheisiin. Saan itse inspiraatiota visuaalisesti kauniista blogeista (esim. Vilma P., Tickle Your Fancy, Mamma rimpuilee mainitakseni vain muutaman) ja niistä saan arkeenkin hyvää oloa ja fiilistä. Toki blogissa pitää olla särmää, mutta en haluaisi lukea esimerkiksi äitiysblogissa pelkästään kakkavaipoista ja kulahtaneesta puurolautasesta.

_MG_1333

Onko se meidän elämä sitten koristeltuja annoksia, täydellisiä meikkejä ja aina siistiä kotia? Ei todellakaan. Jos joku nyt kurkkaisi ikkunasta sisään niin näkisi meikittömän äidin, verkkareissa, juomassa ei koristeltua smoothieta, tehden töitä sekaisessa keittiössä. En kuitenkaan näe siinä mitään postauksen aihetta, joten en lähde näitä asioita kuvaamaan. Eiköhän se ole kaikille sitä arkea, että joskus ollaan tukka pystyssä sekaisessa kodissa? 

Ja mitä tähän ruokapostausten tekemiseen tulee, onhan se paljon ihanampaa kuvata kauniisti koristeltua lautasta kun väritöntä smoothieta? Valokuvaus on harrastus ja siinä kohtaa moni ehkä unohtaa ymmärryksen bloggaajaa kohtaan. Jonkun mielestä hän hukkaa aikaansa koristellen ruokaansa ja kuvaten sekä editoiden niitä, mutta bloggaajan mielestä se on ihana harrastus, jossa vain taivas on rajana. Ja todellisuudessa pähkinöiden laittaminen lautaselle ei ole kovin aikaavievää :D. Tosiasiassa kuvaaminen ja editoiminen vievät paljon enemmän aikaa, mutta ne eivät ole niin ”näkyviä” asioita monelle.

Kaupallistuminen on asia erikseen, mutta puollan myös tavallaan sitä, jos se pysyy aitona. Kun bloggaaja postaa yhteistyöpostauksen, tarkoittaa se rahaa ja ilman sitä täällä ei kukaan elä. Bloggaajilla on kuitenkin vastuu tuottaa omaa elämää kuvaavaa ja aitoa sisältöä, joten jokaisen yhteistyön kohdalla tämä punnitaan.

Bloggaajia on erilaisia, onneksi! Sillä kaikilla meillä on oma makumme ja toivoisinkin, että jokainen miettisi mikä on itselle tärkeää ja seuraisi sellaisia blogeja, joista tulee hyvä olo tai saa jotain uutta omaan arkeensa. Tietenkin vertaistuki on paras tuki ja sitäkin varmasti moni löytää blogeista. Kamalaa mielestäni on se, kun kuulee, että ihmiset lukevat blogeja, joista eivät välitä, mutta haluavat käydä katsomassa ja ilkkumassa bloggaajaa. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa siihen, kun voisi oikeasti löytää jotain inspiroivaa? Jokaiselle löytyy varmasti joku, jonka kirjoituksista saa omaan elämäänsä voimaa.

Nyt puhun ainakin omasta puolestani kun sanon, että teen tätä täydellä sydämellä ja aidosti. Olen tehnyt päätöksen jo aluksi pitää tietyt asiat blogin ulkopuolella ja niin pysyä ns. ammattimaisena. Bloggaajia on monenlaisia ja jokainen varmasti joutuu punnitsemaan, kuinka paljon itsestään antaa. Vaikka esimerkiksi poikani kasvoja ei kovin näy täällä tai sotkuisia puurolautasia, ei se toivottavasti tarkoita ettei tämä olisi aito blogi.

Ja vielä lopuksi kiitos kaikille mahtaville lukijoilleni ihanista palautteista ja aivan huippua, että olette pysyneet matkassa mukana! 

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

4 vastausta artikkeliin “ONKO BLOGGAAJA LOPULTA AITO?”

  1. Hei, itse tykkään molemmista: sekä arkisemmista blogeista että ns ammattimaisemmista. Pääasia, että bloggari antaisi itsestään edes vähän. Hyvä esimerkki on Minifitness-blogi – ammattimainen, mutta samalla tosi aito.
    Sellaisista blogeista en piittaa, joissa on sitä pelkkää luksuselämää: monta kuvaa ja pari lausetta: kaikki on aina ihanaa ja kritiikkikommentit ei koskaan julkaista. Toisaalta tälläisistä blogeista voi saada esim. muoti – tai meikkivinkkeja, joten en nyt sano, että ne olisivat jotenkin turhia, on niilläkin oikeus olemassaoloon 🙂

    • Itse luen myös vähän arkisempia, mutta rakastan kauniita kuvia toki joista löytyy myös sisältöä. Itse en ole postannut montaakaan juttua, jossa kuvat olisivat pääasiassa. Aitous on asia joka varmasti syntyy monen asian summana, mutta siihen varmasti moni haluaisi pyrkiä. Kunhan kirjoittaa sydämellään ja rehellisesti, sen voi saavuttaa. 🙂 En siis tarkoittanut postauksessa, etteikö voisi olla ammattimainen sekä avoin, mutta avoimuudellakin on monta tasoa. 🙂

  2. Mä olen sitä mieltä että jokainen tehköön sen tyylistä blogia kuin haluaa. Jos joku haluaa näyttää elämästään vain niitä kauniita puolia se on ok. Ja jos toinen haluaa kuvata niitä huonoja puolia sekin on. Itse luen molempien tyylisiä blogeja.

    Itsekin olen tehnyt päätöksen etten jaa lapsestani tunnistettavia kasvokuvia, vaikka muuten aika avoimesti kirjoitankin. 🙂

    • Olen täysin samaa mieltä! Jos haluaa jompaa kumpaa, niin se on fine. Pitää itse olla sanojensa takana ja kestää kritiikkiä. Itse tykkään omasta tyylistäni tehdä, mutta kaikki eivät sellaista halua. Haluan toki kirjoittaa myös niistä vaikeistakin asioista, kuten olen tehnytkin, mutta pääasiassa kirjoitan kuitenkin hyvistä jutuista. Ja meillä sama juttu tuon lapsiasian kanssa, haluan pitää hänen kasvonsa blogin ulkopuolella sillä hän ei sitä päätöstä osaa itse tehdä enkä myöskään näe tarvetta hänen kasvojensa esittelyyn blogin puolella. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta