PÄIVÄKODIN ITKUINEN STARTTI

Tiistaina poikamme aloitti päiväkodin, tosin hieman huonolla menestyksellä. Tälle viikolle oli varattuna kaksi päivää hoitoa ja nyt toisen niistä hän joutuu olemaan kotona. Suoraan saikulle niin sanotusti. Ei mikään paras startti ja harmittaa koko homman (totuttelun) pitkittyminen. Mutta sairaana päiväkotiin ei mennä, eikä siitä mitään iloa olisikaan.

Vaikka uusi päiväkotiarki on iso muutos lapselle, on se sitä myös vanhemmille. En voinut kuvitellakaan miten vaikeaa päiväkodin aloitus voisi olla itselle. Kasvun paikka koko perheelle, ehkä tässä opetellaan jo sitä kuuluisaa luopumista. 

 

Ensimmäinen päivä oli jokseenkin vaikea. Vein pojan päiväkotiin ja hieman nuhaisena hän jäi hyvästelyjen jälkeen ihmettelemään ympärillä tapahtuvaa touhua. Painoin päväkodin oven kiinni ja aloin heti itkeä. Tiesin, että hän ei ymmärtänyt homman nimeä, vaikka kovasti yritin pohjustaa asiaa. Itkuisena ajoin töihin ja odotin koko päivän viestiä päiväkodista.

Kahden jälkeen sain viestin, jossa kerrottiin pojan syöneen hyvin, nukkuneen tunnin sekä leikkineen muiden lasten kanssa. Mutta, itkuinen hän oli ollut, ajoittain. Vaikka nuo kaikki ensimmäiset asiat viittaavat hyvään alkuun, en voinut sille mitään, että olin pettynyt ja surullinen. En voinut edes ajatella, kuinka joku häntä lohduttaisi itkun tullessa.

Kyseessä oli onneksi suhteellisen lyhyt päivä. Päivän päätteeksi astuin sisälle päiväkotiin ja näin kuinka poika istui lattiatyynyllä muiden lasten kanssa. He katselivat Pikku Kakkosta ja jokainen keskittyi ohjelmaan hiljaa. Huusin hänen nimeään ja heti huomasin kuinka hänen alahuulensa alkoi väpättää. Poika tuli hetken kuluttua luokseni ja kertoi ääni vapisten päivän kulusta. Kotona hän halusi olla lähes koko illan sylissä.

Tällä hetkellä koen, että poikamme on hankalassa iässä (2v 2kk) päiväkodin kannalta. Hän kaipaa paljon läheisyyttä, haluaa usein syliin ja ikävöi meitä. Tosin aina pärjää hienosti hoidossa läheisten luona. Tämä äitikaipuu on nyt kärjistynyt tuon ensimmäisen päivän jälkeen, mutta todella toivon, että hän tottuu päiväkotiin ja oppii tykkäämään siellä käymisestä. Ennen kaikkea, toivon, että hän ymmärtää tämän olevan uusi arki ja kivakin sellainen.

Edelleen poika juttelee päiväkodista. Kertoo kuinka siellä leikittiin autoilla ja tädit leikkivät mukana. Kertoo kuinka hänet nukutettiin rattaisiin ja kuinka hän itki päiväkodissa. Kertoo, että oli hyvää ruokaa ja ulkona keinuttiin. Hän myös tietää, että sinne mennään uudestaan. Olen todella kiitollinen hänen puhelahjoistaan, sillä nyt tiedän, että hän osaa myös päiväkodissa kertoa tädeille tarpeistaan ja ajatuksistaan.

Seuraava päiväkotipäivä on vasta ensi viikolla. Toivon, että ensi viikon startti olisi parempi ja poika olisi kunnolla tervehtynyt. Toisaalta jännitän myös niitä hetkiä, kun poika jo tietää menevänsä päiväkotiin, mutta itkee sinne mentäessä. Näitäkin tarinoita on ilmeisesti paljon…

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

10 vastausta artikkeliin “PÄIVÄKODIN ITKUINEN STARTTI”

  1. Tsemppiä! Me menemme ensi viikolla tutustumaan päiväkotiin ja sitten seuraavalla viikolla tyttö aloittaa siellä. Toivon todella että hän viihtyy siellä. :/<3

    • Tsemppiä teillekin! Toivon, että kun täällä vaan parannutaan niin aloitus sujuisi helpommin ens viikolla 🙂 <3

  2. itse olen ollut lastenhoitajana ja usein se taitaa olla niin että vanhemmat jännittää enemmän kun lapsi 🙂 usein kun uusi päiväkotilainen alkaa itkemään, kun vanhempansa tekee lähtöä, niin tilannetta pahentaa jos vanhempi jää siihen lohduttamaan ja venyttää lähtöä. usein lapsikin lopettaa itkun melko pian vanhemman poistuttua ja keskittyy kavereihin ja yhteisiin aamuvirikkeisiin (ei tietenkään voi yleistää mutta usein lapset on ihan erilaisia kun vanhemmat on paikalla) 🙂 tsemppiä!

    • Meillä tämä lähtötilanne oli ihan ok ja itkuton, mutta lohduttomalta tuntui kuulla kuinka hän oli päivän aikana useasti alkanut itkeä äitiä. Aina välillä saivat hänet kiinnostumaan ruoasta ja leikeistä.

      Ja toki itse sitä jännittää hirmuisesti. Itse olen samaa mieltä, että lähtötilanteesta pitää tehdä vaivaton ja nopea, ettei pitkitä hyvästelyjä. Näin tuntuvat kaikki hoitajatkin suosittelevan.

      Kiitos viestistä <3

  3. Minulle se tuntui ihan maailmanlopulta, kun päivähoito lapsellani alkoi noin 8kk sitten ihan himpun verran alle 2-vuotiaana. Oikeasti kävin varmasti kaikki tunteet läpi mielessäni tuhansia kertoja: välillä puolustelin ja järkeilin tilannetta itselleni sekä muistelin omaa lapsuuttani ja sitä, ettei itselläni ole oikein mitään muistikuvaa omista päiväkotipäivistä (vaikka aina olen ollut todella kova ikävöimään vanhempiani, en oikeasti muista päiväkotiajaltani yhtään ”ikävöintitilannetta”). Välillä taas podin niin hurjaa syyllisyyttä siitä, etten voi olla lapseni kanssa kotona, surin niitä hetkiä kun emme voi olla yhdessä ja mitä kaikkea muuta… ihan kaikkea.

    Nyt päiväkotiarkea on noin 8kk takana ja aloitus tuntuu niin kaukaiselta! Aloitus oli itkuntäyteinen itselleni ja kyllä lapsikin sitä hiukan ”oirehti”, ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän. Edelleen joskus pitkän loman jälkeen paluu arkeen tuntuu vaikealta ja on päiviä, kun lapsi ei tarhaan haluaisi mennä eikä äitikään viedä. Mutta välillä lapsi jopa kaipaa sinne ja olen nähnyt, miten lapseni joka ei kovasti viihdy sylissä, rauhoittuu hoitotätien sylissä.

    Joten vaikka aloitus nyt tuntuu tosi pahalta, se helpottaa. Uskoisin itse olleeni vähän tavallista enemmän herkillä tämän hoitoasian suhteen, mutta selvisin. En tiedä lohduttavatko nämä sanat, mutta toivottavasti ajan kanssa tekin huomaatte, että yhtäkkiä se vaikea aloitus onkin muisto vain ja huomaatte, että lapsi jopa joskus haluaa tarhaan kavereidensa luokse <3.

    • Näin olen kuullut kaikilta, että kyllä se siitä. Toivottavasti menisi nopeasti ohi tämä vaihe. Aikansa kutakin… Kiitos viestistäsi <3

  4. Jäin miettimään että missä päiväkodissa katsellaan pikkukakkosta?! Harvemmin päiväkodeissa videoita katsellaan, sitä vaan ihmettelin…. 👀

    • Usein päiväkodeissa, joissa on pidemmät aukioloajat, eli vuorohoitoa tarjoavat saattavat katsella illalla pikkukakkosta 😉 Eli ns. 8-17 aikaan ei katsella mitään telkkarista.

  5. Aah pääsen tämän tekstin pohjalta tunnelmaan .. tsemppiä ja varmasti helpottaa vaikkei nyt autakaan! Meillä tämä kaikki edessä vasta ensi vuonna mutta silti JO kauhistuttaa 🙁

    • Kiitos ja kyllä se on aika jännittävää, tsempit sinne ensi vuodelle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta