PITÄISIKÖ LAIHDUTTAA? VAI VAAN OLLA?

Olen jo pitkään elänyt elämää odottaen jotain uutta etappia, suorittaen jotain ohjelmaa tai odottaen  seuraavaa haastetta. Suorituskeskeinen elämä on kai aika tavallista, mutta siitä myös yritetään pyrkiä pois. Nyt downshiftataan. Asioita suorittaessa helposti unohtuu se tavallinen arki. Ne pienet vivahteet, joita elämä antaa, valuvat jonnekin oravanpyörän pyörteisiin. Ne kullanarvoiset hetket ja tuntemukset unohtuvat, kun on muka jotain parempaa suoritettavaa tai odotettavaa. Mutta mitä jos ei suoritakaan mitään, laiskistuuko ihminen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuu on suorittamisen kulta-aikaa, ainakin hyvinvoinnin saralla. Monet lupaukset ja tavoitteet saavat elämän taas tuntumaan ryhdikkäältä. Seuraavaksi odotellaan kesää. Kevät tuntuu jatkuvan loputtomiin, eikä niistä tammikuun lupauksista ole enää mitään muistoa. Kesällä nautitaan hetkestä ja mietitään, miksi ei aina voisi olla näin. Syksyllä huomataan, että tukka on suolainen, iho tuntuu aurinkorasvan jäljiltä ällöltä, naama näyttää pöhöttyneeltä ja makkarakin on kasvanut vyötärölle kiinni. Ollaanko sitä taas vähän repsahdettu? Olisiko aika taas aloittaa uusi lupaus? Parempi syksy ja terveellisempi loppuvuosi? 

Onko se tosiaan tätä vuodesta toiseen? Hyvinvointi menee ylös alas, eikä pysyvää hyvää oloa tunnu löytyvän. Lupauksia tehdään, muutoksia tehdään, mutta lopulta aina tarvitaan uusi projekti. Aina on muutama kilo liikaa, liian pienet lihakset tai epätasapainoinen fiilis.

Itselle hyvinvointi ja sen tavoittelu on ollut yli kymmenen vuoden projekti. Eteenpäin on menty hurjasti eikä suuria retkahduksia enää tapahdu. Kuitenkin huomaan taas, lupauksien kulta-aikana kaipaavani uutta projektia. Uusi saliohjelma, tarkempi ruokavalio ja tavoite. Vaikka lupasin, että otan rennosti. Vaikka ajattelin, että nyt on hyvä. Vaikka luovuin vaa’alla käymisestä ja mittanauhasta. Suorittajan luonteesta on vaikea päästä, mutta onko se väärin? Olenko kuitenkin onnellisempi saadessani suorittaa jotain? Vaikka en tahdo laihduttaa tai kasvattaa isoja lihaksia, koen usein tarvetta olla vielä parempi tai kovemmassa kunnossa. Mikä on tavallaan normaalia monelle naiselle. Aika surullista, eikö?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos kuitenkin ottaisi pieniä projekteja? Pieniä haasteita, kohti parempaa hyvinvointia. Pieniä lupauksia, jotka veisivät kohti optimaalista hyvää oloa. Jos ne pienet asiat eivät tekisikään elämästä liian suorituskeskeistä? Valintoja, joita olisi helppo pitää arjessa mukana. Ennen kaikkea, asioita, jotka lisäisivät onnea arjen keskellä. Asioita, jotka eivät unohtuisi ajan myötä.

Tässä muutamia esimerkkejä, joita ajattelin itse ottaa mukaani/jatkaa tänä vuonna.

Kiitä itseäsi päivittäin jostain. Kiitä myös muita. 

Treenaa ja liiku tavalla, josta nautit.

Opettele valmistamaan erilaisia raaka-suklaita. 

Opettele laittamaan uusia ruokia, joista mielesi ja kehosi kiittävät.

Meditoi tai hiljenny päivittäin, edes hetkeksi. 

Piilota välillä puhelimet ja tietokoneet. 

Halaa rakkaitasi päivittäin. 

Joku on joskus sanonut, että mietit aivan liikaa. Pitää varmasti paikkaansa, mutta moni kiertää tätä oravanpyörää ihan miettimättäkin. Stressaantuu niistä retkahduksista, aloittaa uuden elämän ja unohtaa sen jo pian. Jos alkaisi ennaltaehkäistä näitä tilanteita ja löytäisi elämään ihan pysyvän hyvän olon? Siinäpä vasta projekti. 

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

-sonjaaleksandras 

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta