RIITTÄMÄTÖN

Kiire töissä, kiire töistä päiväkotiin, kiire kauppaan, kiire ruokaa laittamaan, kiire treenaamaan, kiire nukuttamaan, kiire iltapalalle. Kiire ja riittämättömyyden tunteet ovat hallinneet näitä kahta viikkoa. Joskus kiire ei tunnu, vaikka kuinka juoksisi paikasta toiseen. Joskus asioita tapahtuu nopealla tahdilla, mutta itse pysyy kelkassa mukana, vielä ihan hyvällä fiiliksellä. Joskus kiire saa kuitenkin negatiivisen sävyn. Kaikki suoritetut asiat menevät osittain vihkoon, sillä keskittyminen ei riitä kaikkeen täydellä teholla. Asiat pyörivät ajatuksissa, eikä koskaan voi vaan olla ja hengittää. Olo on riittämätön, se tunteista inhottavin.

Tieto siitä, että poika itkee äidin perään päiväkodissa, on kamala. Tieto siitä, että hän rimpuilee ja itkee hysteerisesti päiväkotiin mennessä, repii sisuskaluja rikki. Tieto siitä, että hän hokee ”äitisylii” lähes 50 kertaa päivässä, tuntuu ahdistavalta. 

Päiväkodin laukaisema eroahdistus tuo kierroksia arkeen. Yölliset heräämiset ja pitkät itkusessiot tekevät olosta riittämättömän. Eroahdistus kohdistuu minuun, eikä aamuisin pääse töihin ilman kyyneleitä. Kun isi ei kelpaa, tekee se riittämättömyyden tunteen myös toiselle. Vaikka sitä läheisyyttä kaipaakin ja pientä poikaa niin rakastaa, ovat eroahdistuksen tuomat haasteet henkisesti todella raskaita.

Tänään sain onneksi hakea jo päiväkodista hieman hyväntuulisemman lapsen. Poika oli itkenyt, mutta ei enää niin paljon. Nukkuminen oli sujunut hyvin ja ruokaakin oli syöty. Päivä päivältä kyyneleet vähenevät ja asiat alkavat rullata.

Vaikka kaikki tuntuu vielä vuoristoradalta, on tunnelin päässä jo valoa. 

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta