TÄYDELLINEN ELÄMÄ

Välillä tuntuu, että sitä odottaa jotain rauhallista elämänvaihetta, kun ei oltaisi kipeinä, ei olisi projekteja tai rikkaruohot rehottaisi pihalla. Kun kaikki olisi tehty ja voisi keskittyä lukemaan kirjaa ja kehittää itseään. Voisi keskittyä treenaamaan, tekemään järkeviä töitä, luomaan itseään, olemaan hyvä äiti, puoliso ja vielä saada kaiken pysymään kasassa ja tasapainossa. Suorituspaineita luova some ja riittämättömyyden tunne voivat saada elämän tuntumaan räpiköinniltä. Onko täydellinen elämä tavoittelun arvoista vai tulisiko sitä onnelliseksi ihan muista asioista?

_mg_8606

Joskus somen maailma kertoo ihmisistä väärän kuvan. Kuinka he saavuttavat täydellisen tasapainon, ovat ehtineet lukea, tehdä hyvää ruokaa, treenanneet itsensä huippukuntoon, saavuttaneet urallaan jotain mielenkiintoista, hoitaneet lapsiaan ja täydellistä parisuhdetta. Vai ovatko sittenkään? Onko se vaan someharhaa? Aiheutammeko aivan syyttä itsellemme suorituspaineita?

Joo, no siinä on ainakin yksi aikasyöppö, joku sanoisi. Eihän sitä somea kannattaisi seuratakaan ollenkaan. Taas tuli huono omatunto.

Vaikka koen olevani ehtiväinen ja ahkera, välillä tuntuu silti, että en ole täydessä potentiaalissani. En ole saavuttanut kaikkea mitä haluaisin. En ole täysin zen tai fit. En ole uraohjus tai superäiti. Välillä olo on keskinkertainen ja jopa laiska, verrattuna näihin super-ihmisiin somessa. Järjetöntähän se on ja loppupeleissä mitä ihminen muistaa elämästään? Perheen, ystävät, sattumuksia ja tapahtumia, arjen huippuhetkiä ja sitä intohimoa tärkeisiin asioihin. Vaikka sitä ei kaikessa olisikaan niin hyvä tai tasapainoinen, voi silti olla todella onnellinen. Ja onko näitä somen superihmisiä olemassakaan, vai olenko itse ihan yhtä aikaansaava ja tasapainoinen muiden mielestä? 

_mg_8595

Mediassa on uutisoitu jonkin verran somen aiheuttamista suorituspaineista ja ymmärrän sen hyvin. Medialukutaito on tärkeä asia ja vaikka sitä on tullut harjoitettua jo pidemmän aikaa, huomaan edelleen välillä kompastuvani tyhmiin ajatuksiin. Muiden vertaaminen itseensä on pahinta mitä ihminen voi tehdä. Jos aina vertaa itseään muihin, eikä osaa löytää omia vahvuuksiaan, on vaikea saavuttaa mitään elämässään. Tämän olen oppinut kantapään kautta ja iän myötä tajunnut miten niitä omia vahvuuksiaan voi löytää ja vahvistaa. Tärkeintä olisi löytää niitä asioita, joiden tekemisestä nauttii eikä yrittää saavuttaa jotain mitä toinenkin, vaikka se ei yhtään kiinnostaisi.

Pitääkö sitä onnellisuutta sitten tavoitella vai voisiko vain olla onnellinen? Voisiko sitä antaa elämän vain viedä, eikä stressata urakehityksestä, täydellisestä kropasta ja älykkäiden kirjojen lukemisesta, saati sitten siitä kuinka omasta lapsestaan saisi tasapainoisen, fiksun ja filmaattisen? Ehkä ne kaikki tavoitteetkin saavuttaisi helpommin ilman niiden stressaamista? Itsensä kehittäminen on jees, mutta asia kerrallaan. Ei koko elämää voi saada täydelliseksi, vaikka kuinka yrittäisi. Ja loppupeleissä, onko täydellinen elämä onnellista? Ei.

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta