TREENITAUSTANI: PAINONHALLINNASTA KOKO KEHON HYVINVOINTIIN!

Nuorempana en varsinaisesti harrastanut mitään lajia pitkään. Kuuluin joukkoon, joka helposti luovutti kun tuli tylsää. En saanut mistään harrastuksesta isoja kicksejä enkä pitänyt koskaan koululiikunnasta. Saatoin jopa tirauttaa kyyneleen, kun oli pakko mennä uimaan tai telinevoimisteluun koulussa. Cooperit ja muut testit olivat painajaismaisia. Osittain se johtui huonosta itsevarmuudesta, kiusaamisesta sekä ylipainosta. Kirjoitin Fitfashionille siirtyessäni postauksen taustastani ja kerroin itsevarmuudestani nuoruudessa. Treenitaustani alkoi kunnolla vasta, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Chileen. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja halu näyttää itselleni, että pärjään. Pärjäämiseen liittyivät myös uudet elämäntavat ja liikunta.

_MG_1246

Aloin harrastaa Chilessä salsaa, pilatesta, kävelyä ja juoksua sekä koululiikunnasta nautin aivan uudella tavalla. Uskalsin ottaa riskejä ja kokeilla uutta, kun ympäristö oli uusi eikä ihmiset ottaneet asioita niin vakavasti. Rento meininki ja rento ote harrastamisessa tarttui minuun. Aluksi treenaaminen liittyi vahvasti painonpudotukseen ja välillä oli vaikea ymmärtää, miksi sitä liikuntaa nyt oikein harrastetaan.

Suomeen palatessa aloin käydä jumpissa, jotka siihen aikaan olivat suurin hitti, kuntosalilla käynti oli vielä vierasta. Kävin zumbassa, pilateksessa, body pumpissa ja monilla muilla Les Millls -tunneilla. Painonhallinta osoittautui jopa todella hankalaksi ja huomasin helposti lihoavani takaisin. Kun aloin seurustella paino hiipi pikkuhiljaa ylöspäin – ylläri. Ei tosin niin paljon, että olisin ollut ”entisissä mitoissa”. Laihdutus oli ollut niin helppoa verrattuna painonhallintaan, että se alkoi tuntua ylitsepääsemättöman vaikealta.

Opiskelujen ajan treenasin välillä enemmän, välillä vähemmän. Kävin spinningissä ja salillakin sain opastusta Personal Trainerilta. Olo ei vieläkään ollut kovin tasapainoinen enkä osannut ottaa liikunnasta kunnolla elämäntapaa. Treenitaustani oli edelleen epätasapainoinen ja kokeileva. 

Opiskelujen jälkeen liikuntainnostukseni sai kunnolla siivet alleen. Otin nettivalmennuksen, jossa tavoiteltiin bikinikroppaa ja treenit olivat rankkoja. Vasta niiden, aidosti rankkojen, treenien jälkeen huomasin, miltä salillakäynti voi oikeasti tuntua ja kuinka tuloksiakin voi tulla kun treenit tekee oikein.

Tällä tiellä ollaan, sali-innostus ei ole laantunut. Muuten treeneissä on käyty joka viikko, paitsi häidemme jälkeen 2013 syksyllä pidin taukoa sekä raskaudesta puolet meni pahoinvoinnin kourissa, joten treenaaminen oli vaikeaa. Raskauden loppuvaiheilla treenasin 5 kertaa viikossa ja vauvan synnyttyä heti kun oli mahdollista, palasin 3-5 kertaa viikossa -treenirytmiin.

_MG_1253

Kuvat: Amanda Aho

Nyt treenailen mahdollisuuksien mukaan 3-5 kertaa viikossa. 3 kertaa salilla: jalkapäivä, rinta-selkä, olkapäät-kädet. Välillä päivät vaihtelevat ja sekoittelen rinta-olkapää-ojentaja ja selkä-hauis jne. Vatsalihaksia teen aina yleensä 2 kertaa viikossa ja venyttelyt yritän tehdä aina viikottain. Spinningissä olen käynyt muutaman kerran keväällä, mutta vielä en ole saanut kalenteriin mahtumaan sitä viikottain. Vielä haluaisin mukaan jotain tanssillista tuntia, ehkä sitten kun vapaa-aikaa on hieman enemmän – koskakohan se tapahtuu? Lenkkeillään pidempiä matkoja pojan kanssa joka viikko muutaman kerran, mutta enää se ei ole päivittäistä. Joka päivä kävellään kuitenkin puistoon tai kauppaan.

Tähän treenirytmiin olen melko tyytyväinen ja kroppa tuntuu hyvältä. Liika treenaaminen teki minulle olon, etten palaudu kunnolla välissä. Nykyään lähes joka aamu tekisi mieli lähteä treenaamaan, enkä tunne enää oloa: onko pakko? Luulen sen johtuvan siitä, etten enää ajattele treenaamista vain painonhallintana vaan se on keino olla ajattelematta mitään ja voin keskittyä vain musiikkiin ja tekemääni liikeeseen. Varsinkin Kirpun synnyttyä tällaiset ”en ajattele mitään” -hetket ovat muuten vähissä. Ja voi että, se olo, kun treenit on tehty ja hiki on virrannut – ei sitä voi verrata mihinkään muuhun olotilaan!

Treenitaustani on kulkenut vuoristorataa, mutta nyt ollaan oltu hyvässä tasapainossa jo pidempään. Treenaamisesta on tullut osa koko kehon hyvinvointia, myös henkiseen puoleen olen löytänyt siitä paljon apua. Tällä hetkellä tuntuisi todella oudolta lopettaa treenaaminen. Hyvän olon löydettyään, ei sitä haluaisi vaihtaa mistään hinnasta. Kroppani ei ole edelleenkään täydellinen, enkä siihen enää tavoittelekaan. Hyvä olo on peittoaa ulkonäön 6-0.

Treenaatko vain painonhallinnan vuoksi vai löydätkö kokonaisvaltaista hyvinvointia ja iloa liikunnasta?

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta