VAATIVA ARKI JA TOUHUKAS TAAPERO

Olen kuullut usean ihmisen sanoneen, että kun palaa töihin hoitovapaalta, tuntuu kuin loma alkaisi. Itse vielä hoitovapaalla ollessani ja toisaalta paljon myös töitä tehdessäni huomaan, että tuo asia voi pitää paikkaansa. Taapero vaatii paljon huomiota ja tekemistä päivän mittaan, ja joskus tarhatädin taidot ovat heikolla tasolla. Arkeen kun kuuluu muutakin kuin lapsen- ja kodinhoitoa, tuntuu joskus siltä, ettei vaan yksinkertaisesti riitä voimat kaikkeen. 

Päivät koostuvat nykyään siitä, että herätään aamu kuuden ja kahdeksan välillä. Kotona on paljon tekemistä kodinhoidon ja pihan kanssa, kuten omakotitaloissa yleensä. Kirppu ei viihdy pitkää aikaa yksin, vaan vaatii tekemistä tai yhdessäoloa. Hän voi leikkiä yksinään vaikka 20 minuuttia, mutta päivässä täytyy olla paljon muutakin sisältöä. Kirppu nukkuu about 1,5 – 3 tuntia päiväunia, jolloin yleensä teen blogihommia tai muita projekteja. Joskus joudun tekemään töitä esim. graafisia hommia Kirpun hereilläollessa, mutta yleensä vain silloin kun deadline on lähellä. Niitä on kuitenkin vain ajoittain. Mieheni tulee kotiin joko kuuden tai kahdeksan jälkeen. Silloin päivä on usein taaperon kanssa pulkassa ja ilta menee lähinnä syödessä, siivoillessa tai muita hommia tehdessä. Yleensä katson vielä hetken telkkaria tai luen. Päivä on siis pitkä ja työtäyteinen, mutta olisihan se töissäkin ollessa sellainen.

P6150459

Eron töissä oloon ja kotona oloon tekee sen, että lapsesta huolehtiminen ja kodin pyörittäminen vaatii yleensä 6 kättä ja monta tuntia enemmän aikaa. Varsinkin, kun haluaa käyttää aikaa myös bloggaamiseen ja muihin projekteihin. Välillä on sellainen olo, että ei ehdi millään tehdä kaikkea mitä pitäisi ja joku aina kärsii kun keskittyy yhteen asiaan. Töissä ollessa saa keskittyä töihin ja kotona kotiin ja lapseen. Hoitovapaalla taas kaikki asiat hieman risteilevät, eikä selkeitä työ- ja kotiaikoja ole olemassa.

Bloggaaminen on aikaa vievää ja vaatii ajattelua jatkuvasti. Luovat työt ja minuuttiaikataulu eivät sovi yhteen ja siksi joskus tuntuu siltä, että pää saattaa haljeta hetkenä minä hyvänsä. Päiväunien pyhittäminen työlle on hyvä asia, kunnes taapero päättää nukkua alle tunnin ja vaatii täyden huomion koko päiväksi. Silloin ajatus viihdyttävästä tarhasta kuulostaa erittäin houkuttelevalta.

Taaperon kanssa ulkoilu on paras lääke kaikkeen ja kesällä se onnistuukin hienosti. Jos taapero kyllästyy sisälläoloon, on lopputulos se, että kaikki laatikot tyhjennetään, uunit ja pesukoneet ovat huomaamattani päällä, kaikki kiukuttaa ja mikään ei kelpaa. Silloin on turha yrittää keskittyä siivoamiseen tai töiden tekoon, vaan viihdytystä kaivataan. Hiekkaleikit, sormivärit, kirjat, lelut, leikkipuistot, vesileikit kun on käyty läpi, voivat ideat loppua kesken ja edelleen soitto tarhatädille on lähellä.

P6060285

P6060291

Jotkut äidit ovat luonnostaan ”tarhatätejä” ja keksivät vaikka ja mitä puuhaa. Vaikka koen olevani luova, en osaa sitä aina toteuttaa lasten kanssa. Lapsenmieliset leikit ja touhut ovat täysin mukavuusalueeni ulkopuolella enkä aina tiedä mikä olisi kivaa taaperon mielestä. Toisaalta, olen myös sitä mieltä, että lasten pitää osata olla myös yksinään ja seurata aikuisten puuhia rauhassa hermostumatta. Lapsen kuuluu myös välillä tylsistyä ja niin kehittää omaa mielikuvitustaan. Joskus kuitenkin se viihdyttävä mummu tai mummi tulee todella tarpeeseen ja taaperokin saa muuta ajateltavaa kun äiti kato mua.

Töiden tekeminen on minulle todella tärkeää ja kuten olen maininnut, en pystyisi olemaan kotona ilman bloggaamista ja muita projekteja. Vaikka välillä tuntuu, että kädet eivät riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, en vaihtaisi päivääkään pois. Saan olla poikani lähellä kun hän kasvaa ja nähdä hänen kehitystään liki 2 -vuotiaaksi saakka.

Mitä mieltä olette, tuntuiko töihin paluu lomalta?

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta