VÄSYNEEN ÄIDIN PÄIVÄKIRJA

Vuoden huonoin vitsi, väsynyt äiti. Oma valinta, lastenhankinta, eihän siitä kuulu valittaa? Kuka jaksaisi kuunnella. Ketään ei kiinnosta taaperosi yölliset seikkailut tai sinun silmäpussisi. Tai sitten joku äitiyden kokenut ajattelee, että eivät ole tehneet sitä tai tätä huudatuskoulua, sietääkin kärsiä. Onko väsyneen äidin päiväkirja täysi floppi ja vuosien vanhin juttu? Eihän minun edes kuuluisi enää puhua väsymyksestä, olemmehan jo pitkälle yli sen kuuluisan raskaan vauvavuoden. 

sonjaaleksandras-26mv

Iltamme alkaa tavallisilla iltapuuhilla, rutiineissa ei siis pitäisi olla moitittavaa. Samat jo vauvasta asti, pesut, puuro, hammaspesut, tuutulaulut ja sänkyyn. Aiemmin siitä pääsi liukenemaan heti ja poika nukahti minuuteissa yksin. Useiden kuukausien aikana olemme kuitenkin roikkuneet pinnasängyn laidalla laulaen ja paijaten, kunnes poikamme todella jo nukkuu. Hiippailu liian aikaisin valvomosta saa poikamme vieterin lailla ylös eikä meteli lopu ennen kuin palaamme takaisin lähtökuoppiin. Tätä hengailua sängyn laidalla voi jatkua 20 minuutista jopa tuntiin.

Kun valvomosta pääsee vihdoin liukenemaan, alkaa oma ja mieheni rentoutuminen ruoan ja usein jonkun sarjan äärellä. Juuri kun ehdit hengähtämään, aloittaa poikamme jo heräilyn. Kello kymmenen tai viimeistään puoli yksitoista pinnasängystä alkaa kuulua meteliä, välillä kovaa hädän omaista itkua, välillä vain valitusta. Tässä vaiheessa saattaa alkaa yli puolen tunnin uusintakierros nukuttamisesta. Tai joskus hyvällä säällä minuutin läsnäolo auttaa. Tätä heräilyä jatkuu noin 20 min välein ja lopulta voittopotti iskee pojallemme. Hänet siirretään niin sanottuun perhepetiin puolen yön aikaan, jossa hän tyytyväisenä hyrisee vanhempiensa välissä. Usein hän myös aloittaa oman shownsa, joko raapiessaan hullun lailla kuivaa ihoaan (tämä on oma taistonsa) tai höpöttämällä pöllöistä tai muista metsän eläimistä. Joskus saatamme olla niinkin onnellisia, että nukahtaminen tapahtuu välissämme heti ja seuraava herääminen onkin vasta aamulla. Tämä on siis ok tilanne, eikä aiheuta valitusta meidän osaltamme.

sonjaaleksandras-24mv

Kuvat: Amanda Aho

Ongelma piilee ehkä liian korkeissa odotuksissa. Kuinka sitä odotti, että lapsi nukkuisi omassa sängyssään illasta aamuun (niistäkin olen kuullut). Kuinka taaperoikäinen olisi jo kokenut nukkuja eikä vaatisi sen suurempaa huomiota, varsinkin kun unikoulut on käyty melko onnistuneestikin. Olen kuitenkin kuullut jo monelta, että jos lapset vauvana nukkuvat kiltisti omassa sängyssään (jota meillä ei myöskään tapahtunut) tulevat he taaperoina itse kävellen yöllä vanhempiensa väliin. Tämän ei siis pitäisi olla kovin kummoinen tapahtuma. Osasin ajatella, että taaperoikäinen aiheuttaa joitakin herätyksiä, mutta ihan näin vaiherikkaista öistä en osannut unelmoida. Edellisyönä sain 2-3 tuntia unta, mutta viime yönä taas välissä tuhistiin aamuun saakka. Eli jokseenkin tasapainoista kuitenkin.

Töiden aloitus vuoden alussa saa jo pienen jännitysmomenttinsa. Pimeys ja vuoden synkimmät ajat, sekä aikataulujen muutos aiheuttaa miettimistä. Varsinkin, jos yöt jatkuvat samanlaisina. Toisaalta, samalla tavalla sitä kotona joutuu olemaan hereillä ja tekemään hommia, että muuttuuko se tilanne lopulta lainkaan? En kuitenkaan haluaisi olla se kulutetuin päiväkirja töissä ja valittaa niistä jatkuvista huonoista öistä, joten jos ajateltaisiin, että tämä on normitilanne. Ei siis raportoitavaa, jospa uusi päiväkirja kertoisikin täysistä öistä ja hehkuvan levänneestä olotilasta.

Nyt kuitenkin sitä kahvia nassuun, sillä päänsärkyni vie muuten mukanaan. Väsyneen äidin päiväkirja sulkeutuu taas hetkeksi. 

-sonjaaleksandras

sonjaaleksandras

4 vastausta artikkeliin “VÄSYNEEN ÄIDIN PÄIVÄKIRJA”

  1. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kun meillä 1v 5kk vielä pari viikkoa sitten. Oltuin miehen kanssa todella väsyneitä ja päätettiin että nyt riittää. Aloitettiin siitä että jätettiin omaan huoneeseen iltatoimie jälkeen. 5 ensimmäistä iltaa itki 10min huoneeessa ei köyty. Päätettiin että jos 10min sisällä ei nukahda niin käydään siellä. Tämän 5 päivän aikana ei otettu meidän sänkyyn ennen klo 6 ja käytiin huoneessa yöllä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuudennesta yöstä lähtien nukahtaa 1-4minuutissa yksin pienellä kitinällä ja yöt nukkuu hyvin. Meillä ollaan huudattamista vastaan, mutta tämä oli pakko tehdä oman jaksamisen vuoksi. Tsemppiä teille

    • Joo välillä on sellanen olo, että hanskat tiskiin. Ei jaksaisi taistella enää yhtään. Katsotaan miten meidän käy, vielä ei ainakaan olla sovittu uudesta unikoulusta. Kiitos tsempeistä! 🙂

  2. Tsemppiä kovasti!
    Me nukuttiin vanhimman pojan kanssa 2 vuotiaaksi saakka samassa huoneessa. Poika siis omassa sängyssä, mutta samassa huoneessa kuitenkin. Kaksivuotiaana päätettiin siirtää hänet toiseen huoneeseen, mutta kappas vain, siitä ei tullut mitään! Ravattiin kuukauden (!!) ajan monta monituista kertaa ja vietiin poikaa takaisin omaan huoneeseen. Kunnes väsyimme. Poika siirtyi takaisin meidän huoneeseen ja homma muuttui kertaheitolla.
    Kun pikkuveli oli 1,5v he muuttivat yhtä aikaa omaan huoneeseen. Kaikki meni täydellisesti, eikä mitään ravailuja ole sen koommin tapahtunut kummankaan pojun toimesta.

    Pointti siis se, että lapset ovat niin erilaisia! Se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella. Meille toitotettiin koko ajan, että älkää luovuttako! Mutta joskus on järkevää myös luovuttaa, jos oma jaksaminen kärsii siitä jääräpäisyydestä tuhatkertaisesti.
    Tehkää kaikkenne että omat yöunet paranisivat. Jos se ei toimi tuolla menetelmällä, niin ehkä joku toinen tapa toimii?
    Tsemppiä vielä! 🙂

    • Niimpä, tuntuu, että meilläkin on aika paljon tempperamenttia juuri tässä asiassa. En jaksais mitään monen viikon tuloksetonta taistoa. Viime yönä nukuimme 11 tuntia putkeen vierekkäin :D. Nyt taas jaksaa uskoa, että perhepeti on ok.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *