VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2015 helmikuussa heräilin noin tunnin välein öisin, raskaus oli vienyt yöuniani jo monta kuukautta, mutta nyt oli se pahin tilanne. Purskahdin itkuun aamuisin kun en saanut jatkettua uniani ja takana oli todella rikkonainen yö. Odotin hartaasti vauvan syntymää ja jotenkin ajattelin kaiken parantuvan kun vauva syntyy. Ja niinhän asiat parantuivatkin, kaikilla elämänalueilla. Mutta ne yöunet.

Niin, olihan se selvää, että pienen lapsen äiti heräilee öisin. Mutta, oliko se oikeasti sisäistetty? Jos minulle olisi joku kertonut, että vauvasi on 10kk ja käytte läpi taas uutta unikoulua (enkä ole nukkunut puoleentoistavuoteen esim 22:30-07:00 välistä aikaa putkeen) – olisin ehkä juossut karkuun, kun vielä pystyi. Noh, tietenkin tämän kokeneena se ei tunnu niin dramaattiselta ja otsikkoni mukaisesti sitä vain on niin järjettömän onnellinen siitä päätäsärkevästä väsymyksestä huolimatta.

Niin ja ne vauvavuoden vaiheet. Oli kuukausi mikä tahansa vauvoilla on jokin kausi menossa joka sekoittaa yöunia. Suvantovaiheita on vain muutamia, ehkä, ja nekin menevät liian nopeasti ohi. Tällöin olisi hyvä harjoittaa mahdollisia unikouluja, mutta usein sen päästessä vauhtiin, tulee jo joku hammas tai flunssa sekoittamaan pakkaa.

Mieheni sanoi yön pahimpina väsymyshetkinään: ”Me ei enää ikinä oteta vauvaa viereen yöllä, jos toinen lapsi meille tulee.” Jäin pohtimaan asiaa ja ajatus oli minusta niin kamala, että aamulla löin kaikki kortit pöytään ja sanoin, että en ole katunut hetkeäkään Kirpun vieressä nukkumista. 7 kuukautta pikkuinen vierelläni saattoi joskus raastaa hermoja (jonkin tiheän imun tai flunssan aikana) varsinkin kun Kirppu ei päästänyt irti ja kiehnasi herättäen vartin välein. Silti perhepetiin liittyvät hyvät puolet veivät huonot puolet 6-0. Mieheni luopui onneksi tästä ehdottomasta ajatuksestaan aamulla. 

Ensimmäiset kuukaudet nukuin ehkä parhaiten kun Kirppu oli niin pieni ja pysyi paikallaan nukkuessaan. Unirytmimme linkittyi yhteen ja heräsimme samaan aikaan sekä nukahtaminen tapahtui sekunneissa. Tällöin en ollut edes kovin väsynyt, tämän hetkisen mittapuun mukaan. Sitten kun mukaan tulivat hampaat, liikkumisen opettelu ja kaikki muu öitä häiritsevä olivat öiset touhut jo hieman väsyttävämpiä. Kun sitten 7 kuukauden paikkeilla siirsimme Kirpun omaan sänkyyn ja siitä omaan huoneeseensa, on väsymys kasvanut uudelle tasolle. Aluksi koimme onneksi muutaman 22-06 yön, jolloin saimme akkuja ladattua. Kun aloin ottaa Kirppua viereeni jo 04 aikaan viereeni, hän nukkui loppuyönsä hyvin vierelläni jopa puoli kymmeneen saakka aamulla. Päätimme kuitenkin nyt lopettaa viereenottamisen ja kokeilla josko Kirppu nukkuisi omassa sängyssään aamuun saakka. Haikeus iski ja lujaa viime yönä kun tajusin, etten enää saa pikkuista vierelleni ja hänestä tulee päivä päivältä isompi poika.

Nyt kaksi yötä takana tätä uutta järjestelyä ja ensimmäisen yön kello neljän taistelu oli melkoinen, kun Kirppu tajusi ettei viereeni ole enää pääsyä. Kuudelta hän heräsi jo niin, ettei uni tullut enää. Sitten noustiinkin jo aamupuurolle. Maitoa hän sai vasta tunnin päästä herätyksestä. Tänään heräsimme klo 6:15. Huoh. Todella toivon, että ponnisteluillamme saadaan aikaan jokin muutos ja unikoulu vihdoin tepsisi. Minua ei haittaa vaikka joutuisi yöllä parikin kertaa käydä sanomassa: Nyt nukutaan, hyvää yötä. Mutta.. Jos herätys on aina kuudelta ja vielä väärällä jalalla, niin en tiedä mitä teemme. Iloisesti heräävä poikamme on kuuden herätyksissä kärttyinen (tietenkin, sillä hän menee nukkumaankin vasta noin 21:30), mutta ei auta sillä nyt kokeillaan josko herätykset hivuttautuvaisivat pikkuhiljaa eteenpäin.

Tiedän, että heräämiset ovat täysin normaaleita ja ehkä yhteiskunnassa painostetaankin vauvan itsenäisyyteen öisin. Stressataan liikaa unikouluista, itsenäisestä nukahtamisesta ja omassa sängyssä nukkumisesta (itsekin tähän syyllistyneenä, kokonaisesta yöstä haaveilevana) – vaikka voitaisiin vain ajatella, että vauvat ovat kiinni vanhemmissaan ja se on hyvä asia. Tempperamentti eroja on myös paljon, joku nukkuu ilman mitään unikouluja hienosti ja toinen vaatii kaikki temput.

Kaikkien näiden unitaistojen jälkeen elämä on silti pienen pojan äitinä ehkä maailman palkitsevinta, täynnä rakkautta ja ilon hetkiä – enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kliseistä ehkä jonkun mielestä, mutta niin se vain on.

Eivätkä kaikki vauvat ole näin huonoja nukkujia, kuin meidän Kirppu. Ja on niitäkin vauvoja, jotka eivät nuku edes päiväuniaan. Kaikkeen tottuu, eikö? Luulen, että oli yöt mitä tahansa, sitä pystyy ajattelemaan, että kyllä ne sitten joskus osaavat nukkua. Toivo elää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-sonjaaleksandras

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Yksi vastaus artikkeliin “VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta