Viikkokatsaus – 6 ensimmäistä vauvaviikkoa

1. viikko:

Pääsimme kotiin sairaalasta jo kaksi päivää syntymän jälkeen. Ensimmäinen viikko oli erikoinen. Pikkuinen nyytti nyt asusti meillä ja tuntui epätodelliselta, että Kirppu oli siirtynyt vatsasta oikeasti meidän syliin. Tunteet heittivät nollasta sataan, sillä rakkaudentunteet, ilo ja onni vauvasta olivat valtavan suuria, mutta toisaalta väsymys ja epävarmuus vauvanhoidosta toivat ristiriitaisia tunteita. Kirpun napatynkä, rähmivä silmä, keltaisuus ja niukka painonnousu aiheuttivat stressiä ja huolta. Imettäminen tuntui vielä kipeältä, vaikka imuote oli neuvolatädin mielestä ok. Olin todella väsynyt ja oma toipuminen teki kipeää. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt nukkua enemmän varsinkin silloin kun Kirppu vielä veteli 3 tunnin päikkäreitä poikkeuksetta. Ruokailun ajaksi noustiin ylös ja sitten takaisin nukkumaan. En osannut nukkua silloin vaan siivosin, luin, katsoin telkkaria ja valmistin vieraille tarjottavia. Huomasin, etten muistanut huolehtia itsestäni vaan jatkuvasti unohtelin omia lääkkeitä, ruokailuja ja mitä milloinkin. Vieraita oli melkein jokaiselle päivälle. Nautin vierailuista, mutta toisaalta olisi voinut rauhoittaa ensimmäistä viikkoa enemmän. Voisin sanoa, että ensimmäisellä viikolla ollaan täysin vauvakuplassa, hormooneilla täytetyssä tilassa, jossa tunteita ei säästellä. Tunteet lasta kohtaan kasvavat päivä päivältä niin suuriksi ettei olisi koskaan voinut kuvitella.

IMG_3494

2. viikko

Mieheni aloitti isyysloman ja teki kotitöitä, jotta sain keskittyä imetykseen (niille tiedoksi, joilla ei ole vielä lapsia – imetyksen ensimmäiset viikot vauva on rinnalla lähes koko hereilläoloajan). Edelleen Kirpun painonnousu oli niukkaa ja saimme vaa´an kotiin neuvolasta. Punnittiin joka aamu ja joskus teimme myös syöttöpunnituksia. Paino lähti onneksi nousuun ja keltaisuus väheni. Napatyngästä lähti vain päällimäinen pala irti ja tämä aiheutti inhotusta ja sydämentykytyksiä. Tuntui siltä, että vaikka kuinka huolehtisi tarkasti kaikesta, ei mikään mene niinkuin pitäisi. Neuvolassa lopulta sanottiin, että napa on ok, vaikka tynkä irtosikin paloina. Varasimme ristiäisiä varten papin ja sovimme päivän toukokuulle. Pikkuhiljaa vauvanhoito alkoi sujua ja omat rutiinit alkoivat muodostua, vaikka varsinaisia ajallisia rutiineja ei vielä ollutkaan. Imetys alkoi tuntua helpolta, eikä sattunut enää. Sisälläolo tosin alkoi todella tympiä. Kirppu ei saanut ulkoilla ennen kuin paino olisi 3 kg. Mökkihöperyys oli saavutettu ja vauvakuplassa oltiin yhä syvemmällä. Onneksi ystävien vierailut virkisti ja auttoi taas jaksamaan sisälläoloa.

IMG_3565

IMG_3566

3. viikko

Kirpun vatsavaivat ja muut levottomuudet alkoivat. Olimme aluksi jo päättäneet, että emme pomputa tai heijaa Kirppua, jotta hän ei siihen totu. Vatsavaivojen alkaessa jumppapallon päällä pomppiminen oli ainoa keino. (Älä siis ikinä päätä mitään tuollaista😄) Kirppu sai myös lahjaksi leikkimaton, jonka päällä hän viihtyi aina muutamia hetkiä päivässä ihmetellen värejä ja muotoja. Samalla viikolla koimme myös ensimmäisen tiheän imun kauden (josta puhuinkin Imetys -postauksessa). Melkoinen viikko siis. Neuvolassa saimme kuitenkin hyvää palautetta painonnoususta ja saimme jatkaa täysimetyksellä. Kävimme myös kuvauttamassa pikkuisen Nelly Stenroosilla. Tämän viikon jälkeen olin aivan loppu, unta ei ollut saanut lähestulkoon ollenkaan ja Kirpun itkuisuus tuntui hirveältä, 3 viikon sisälläolo ei myöskään auttanut asiaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

4. Viikko

Neuvolasta vihreää valoa ulkoilulle!!! Siis mitä – vauva itkee ja kun lähtee ovesta ulos vaunuilla, hän hiljenee!?! Miten olen selvinnyt ilman tätä! Vaunuilu tuntui kuin olisin uudesti syntynyt. Ihanat kevätilmatkin suosivat ja Kirppu nukkui joka päivä yhdet pitkät päikkärit vaunuissa. Voi kun yölläkin voisi vaunutella. Arki alkoi edelleen tuntua helpommalta. Kirppukin alkoi poistumaan omasta vastasyntyneen kuplasta ja oli yhä enemmän läsnä.

IMG_3835

IMG_3868

5.viikko 

Todistimme ensimmäisen hymyn! Voiko olla jotain niin suloista!! <3 Yöt alkavat tuntua yhä helpommilta, tosi välillä on levottomampia öitä. Useimmiten kuitenkin herätään 3 tunnin välein, joka tuntuu hyvältä rytmiltä. Tällä viikolla todistimme myös muutaman TODELLA itkuisen päivän. Näinä päivinä olin itsekin itkuinen, koska väsymys ja pojan levottomuus sai minut pois tolaltaan. Aloin jo miettiä koliikin mahdollisuutta. No, näitä päiviä seurasi kuitenkin helppoja päiviä, joten koliikkiajatus hylättiin. Kirppu olikin hereillä maailman ihanin ja helpoin. Mieheni totesikin tämän jälkeen, että onko pakko analysoida kaikki. Kirppu on kuitenkin vauva, eikä hän mene minkään kaavan mukaan. Vaikka olisikin tutkittu, että tällainen käytös tarkoittaa sitä ja tätä. Googlettelin milloin mitäkin ja pohdin pääni puhki, että onko tämä tiheää imua vai lähenevää 6 viikon hulinaa? 😀 Hullua eikö? Kaikki vauvoihin liittyvä käytös on jollain tapaa nimetty ja sitten pohditaan mihin lokeroon tämä asia nyt laitetaan. Yritin luopua tästä ja ajatella, että Kirpulla nyt vain on hyviä ja huonoja päiviä.

6. viikko

Rauhalliset päivät jatkuivat ja osasin vain ajatella, että kun nyt on rauhallista niin onko ristiäisissä sitten huutoa? Huh. Analysointi siis jatkuu :D. Ristiäiset olivat siis tulossa ja tuntui, etten ollut ollenkaan asennoitunut niihin. Arki oli mennyt pelottavan nopeasti, enkä ollut valmistautunut juhliin millään tavalla. Nimen lopullinen valinta tuntui vaikealta ja päätös tuntui raskaalta tehdä. Kirppu joutuu kantamaan nimeä kuitenkin lopun elämäänsä. Kävimme papin juttusilla ja lopulta kirjoitimme nimen papereihin. Helpotus oli suuri ja nimi tuntui juuri oikealta. Nyt stressasin enää vain juhlista. Lähinnä siitä, miten pystyisin olemaan stressaamatta juhlapäivänä ja olla välittämättä siitä, jos Kirppu vain huutaisi läpi tilaisuuden. Juhlapäivä saapui ja pelkoni olivat turhia. Kaikki meni täydellisesti. Kirppu väläytti muutaman hymynkin ja oli superihana koko päivän. Juhlien jälkeen levottomuudet kuitenkin alkoivat taas, tosin aika pienesti.

Tätä tämä nyt on. Joskus on ihanaa, joskus vähän vähemmän ihanaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain muutamalta lukijalta pyynnön viikkokatsauksesta. Tästä lähtien ajattelin julkaista pienen koosteen jokaisesta viikosta. Julkaisen yhden viikon kerrallaan, joten tämä postaus oli siinä mielessä poikkeus. Tuleeko teille muita postaustoiveita? 🙂

-sonjaaleksandras

ps. viime yönä ei nukuttu juuri ollenkaan, joten en näillä silmillä löydä tekstistä virheitä. Koittakaa kestää, jos teksti ei ole ihan täyttä suomenkieltä ;).

sonjaaleksandras

0 vastausta artikkeliin “Viikkokatsaus – 6 ensimmäistä vauvaviikkoa”

  1. Oon yrittänyt monesti kommentoida sulle, mutta nyt vasta tajusin tän kirjautumissysteemin… Mutta siis mahtava tää blogi ja mielenkiintoisia postauksia. Sydän sulaa näistä kuvista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta