VUOSI SYNNYTYKSESTÄ: MITÄ KEHOLLE KUULUU?

Luin uutisen, jossa kerrottiin uuden trendin olevan raskaana olevien naisten vatsalihakset, siis raskaana ollessaan! Hulluna treenaavat tulevat äidit julkaisevat kuvia siroista raskausvatsoistaan ja esittelevät treenattua kroppaansa. Monilla on vielä kuvia painonnostoennätyksistään raskaana. Tässä kohtaa mulla menee yli.

Mä annan ison peukun kaikille treenaaville mammoille, mutta se, että treenataan hullun kovaa ja tehdään raskausvatsasta jokin treenattu osa kroppaa, on mielestäni väärin. Itse treenasin koko loppuraskauden, mutta todella maltillisesti. Painoja käytin vain osassa liikkeistä ja käytin paljon omaa kehoa painona. Vaarana mielestäni tässä trendissä on se, että naiset, jotka eivät normaalisti treenaa salilla, aloittavat harrastuksen raskaana ollessaan ja pahimmassa tapauksessa vetävät homman överiksi ja vaarantavat raskauden. Itse olin käynyt salilla jo monen vuoden ajan, joten uudesta asiasta ei ollut kyse. Raskausvatsan pienuuden tavoittelu on mielestäni järjetöntä, sillä ylipäätään raskaaksi tuleminen on lahja ja vauvan hyvinvointi pitäisi olla se ykkösasia. Terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä asioita tukemaan raskauden etenemistä, mutta pakonomainen treenaaminen ja laihduttaminen eivät kuulu raskauteen.

Eilen tuli tasan vuosi siitä kun marssin tuttuun tapaan sairaalalle ultraan seuraamaan pikkuisen kasvua masussa. Kasvua ei ollutkaan tullut pariin viikkoon lainkaan ja seuraavana päivänä, viikolla 38, synnytys päätettiin käynnistää. Tuloksena ihana pikku Kirppu, syntyi pari päivää sairaalan menon jälkeen, tasan viikolla 39+0. Kaikki meni hyvin ja pieni poikamme oli terve.

Keho alkoi pikkuhiljaa parannella itseään rankan koetuksen jälkeen ja viikot vierivät ensinnä kotona pesiessä Kirpun kanssa. Muutaman viikon päästä pääsimme vihdoin ulkoilemaan ja päivittäisiä vaunulenkkejä saattoi tulla jopa 6 tunnin edestä. 3 kertaa päivässä liikkuminen oli ennen kuulumatonta, mutta piti pääni kasassa. Jälkitarkastuksen jälkeen (noin 2 kk synnytyksestä) sain luvan alkaa treenata salilla ja voi sitä ilon määrää. Olisin mielelläni käynyt salilla vaikka joka päivä, mutta hoitajan puuttuessa tein ahkerasti kotitreenejä. Lenkkejä oli edelleen 2-3 per päivä, joten liikuntaa tuli mielin määrin. Koko ajan aloin tuntea kehoni olevan enemmän ja enemmän palautunut. Lihaskunnon ylläpito raskauden aikana ja sen jälkeen on ollut viisainta ikinä ja koen palautuneeni melko nopeasti. Kilot karisivat kaikkinensa noin puolessa vuodessa. Nyt mennäänkin jo ”miinuskiloissa” eli muutama kilo alle raskautta ennen olevaan painoon verrattuna. Ja tästä painosta en haluaisi enää tiputtaa vaan pikemminkin muuttaa rasvaa lihakseksi.

Kuten olen kertonut aikaisemmissa postauksissa raskausvatsani oli melko pieni, ilmeisesti poika majaili lähellä selkärankaa, joten se ei näkynyt päällepäin kovin suurena. Kuitenkin raskauskiloja kertyi noin 17 kiloa, joten ihan pienestä painonnoususta ei ollut kyse.

KROPPAMUUTOS

Koen olevani tällä hetkellä itselleni sopivassa tilassa kroppani kanssa. Aina voi parantaa ja aina voisi olla timmimpi. Itse asiassa koen olevani paremmassa kunnossa kuin olen koskaan ollut, johtuuko siitä että olen itselleni armollisempi vai onko se oikeasti totta, sitä en osaa sanoa. Äitiys tuo tiettyä pehmeyttä itsensä arvosteluun ja virheitä kehossa ei ota niin vakavasti. Hyvä olo tulee hyvistä elämäntavoista ja oikeasta asenteesta. Mielestäni on silti kiva pitää pientä haastetta elämässä ja asettaa tavoitteita. Vaa´an tuijotteluun en enää ala, vaan haluan keskittyä hyvään oloon kehossa niin treenaamisen kuin syömisen avulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

bikinikuva

Itse en kertomani mukaan varsinaisesti nauttinut raskaudesta täysillä, vaikka raskaaksi tuleminen olikin suuri lahja. Aiheesta voit lukea tästä postauksestani, jonka kirjoitin 4 kk synnytyksen jälkeen.

Synnytyskertomukseni voit lukea täältä.

Raskauden aikaisesta liikkumisestani täältä.

Millaisia tunteita tämä vallitseva Instagram trendi teissä herättää? 

-sonjaaleksandras


 

sonjaaleksandras

4 vastausta artikkeliin “VUOSI SYNNYTYKSESTÄ: MITÄ KEHOLLE KUULUU?”

  1. Ensiajatus oli et fyssarille on pia pitkät jonot kun liian rajut treenit ja repiminen jättää jälkensä vatsalihasten keskijänteeseen. Aika vinha riskinotto ihmisilt joist iso osa tienaa elantonsa ulkonäöllään.
    Sopii jotenki hyvin tähä nykypäivän minäminäminä kulttuuriin. Joka vallitsee myös monen äidin ja äidiksi pian tulevan elämäs pelottavanki paljon.

    Iso on vuoden muutos! Hyvää työtä ja tsemppiä tulevii haasteisiin 🙂

    • Niimpä, toivon, että kaikki raskaana olevat ottaisivat kunnolla selvää liikunnasta ja tietäisivät rajansa. Hurjaa että ennen vain peiteltiin isoilla teltoilla mammamasut ja nykyään otetaan kuvia instaan ilman paitaa ja vertaillaan kellä on kaunein vatsa. On hienoa, että pidetään itsesta huolta, mutta ei pikkuisen hyvinvoinnin kustannuksella saa mennä. Ja kiitos kommentista ja ihanaa kevättä! 😊

  2. Moi! Oon kyllä samaa mieltä sun kanssa, aivan järjetöntä että joku voi edes miettiä vatsalihaksia raskauden aikana. Täällä kovasti toivotaan lasta ja siinä vaiheessa kun lapsi siunautuu en kyllä mieti mitään muuta kuin lapseni ja itseni hyvinvointia.
    Hieno blogi muutenkin! 🙂

    • Kiitos ja tosiaan suurin osa toivottavasti ainakin ajattelee näin, että järjetöntä! Ja kaikki sormet ja varpaat ristiin että lapsi siunaantuisi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *